maanantai 4. elokuuta 2014

Puolen vuoden tulikoe



Kirjoitin äsken selaimen osoitekenttään muruskuu.blogspot.fi. Löytyi edellinen päivitys maaliskuulta. Siinäpä olikin hyvä syy istua alas sohvalle, ja pohtia pari hetkeä, mitä kaikkea kuluneeseen puoleen vuoteen on mahtunut. On nimittäin ollut elämäni pisin stressitesti.

Tapahtumien listaaminen ei tee kunniaa niiden mukanaan tuomille haasteille. Asunnonvaihto ei vielä yksinään kerro, että uuden asunnon ostotarjouksesta molempien asuntojen loppukauppoihin ja MUUTTOON mahtuu aivan liian monta asuntonäyttöä, siivousta ja pettymystä. Putkiremontti herättää useimmissa kylmiä väreitä - ja syystä. Hyvin sujuneen putkiremontinkin seuraaminen on ihan oma projektinsa, ja etenkin pintatyö- ja kalustusvaiheessa osakas saa olla tarkkana. Huoneistoremontti puolestaan vaatii pitkää ja huolellista suunnittelua - ja pitkää ja huolellista töiden vahtaamista. Meidän asunnossa ei ole tarkoitus ihan heti vaihtaa seinien paikkoja, maalata seiniä tai uusia keittiökalusteita. Ja kun kaikki on valmista, paljastuu putkiremontin aikana sattunut vesivahinko. Tuntuu, että kaikki alkaa alusta, vaikka todellisuudessa vain murto-osa tehdystä työstä joudutaan uusimaan.

Eikä siinä kaikki? Ei, ei siinä kaikki. Monen hiljaisen ja rauhallisen vuoden jälkeen, kun koskaan ei kuulunut mitään uutta kertomisen arvoista, nyt on tapahtunut kaikki samaan aikaan. Pitkän hoitovapaan jälkeen menin vuodenvaihteessa uuteen työpaikkaan ja kuopus uuteen päiväkotiin. Ja mieheni alkoi samaan aikaan matkustaa taas töissä ihan uudella vaihteella. Kolmen lapsen arki harrastuksineen, usein yksin.. Ei pysty sanomaan tähän mitään. Ja sitten vielä työnhakua päälle. Määräaikaisen työsuhteen vakinaistaminen tarkoitti parin kuukauden työnhakuprosessia. Lopputulos oli positiivinen, mutta prosessi oli yhdistettynä kaikkeen edellä mainittuun vähintäänkin rasittava.

Juuri kun olin varma, että nyt tulin hulluksi ja pää räjähti lopullisesti, tajusin, että posketon stressi oli vaan laukaissut migreenin. En tullutkaan hulluksi. Siitä kuulkaa riemuittiin!

Jotain muutakin varmaan tapahtui, mutta ei sillä niin väliä. Kun pahin oli ohi, kaivoin ompelukoneen esiin. Ja aloin siivota, järjestää ja sisustaa. Ja laittaa ruokaa. Kokeilla kaikkia niitä reseptejä, joita en aikaisemmin ehtinyt. Ja pohtia mitä tämän blogin kanssa pitäisi tehdä. Keksinkin sen! Muruskuun uusi alku alkaa kesävaatteiden esittelyllä ja myöhemmin on ehkä luvassa vähän kodin säilytysratkaisuja ja erinomaisia reseptejä.

Helteen keskeltä hikiset terveiset,
Elina

PS. Ai mitä tulikoe opetti? Ainakin järjestelmällisyyttä, rutiinien tarvetta, epätäydellisyyden hyväksymistä, irtipäästämistä. Kärsivällisyyttä! Ja stressin sietokykyä ja -ymmärrystä, inhimillisyyttä toisia kohtaan ehkä. Kiireen ja väsymyksen keskeltäkin löytyy usein jotain kaunista, niin kuin muutosta toipunut orkidea, joka loppukesän kunniaksi puhkesi kukkimaan (taustalla hurisee vesivahingon kuivauskone tiskikoneen paikalla).