Paljon purkamista luvassa

Hiljaista on ollut blogi-rintamalla. Homma tyssäsi kun sain viime vuoden joulukuussa alkaneen neulomisprojektini valmiiksi. Halusin ihan hirmuisesti esitellä sen täällä, mutta samalla en kuitenkaan, koska lopputulos ei ollut yhtään sitä mitä olin koko projektin ajan uskonut sen olevan. Neuleponcho ei vaan kertakaikkisesti näyttänyt päälläni yhtään siltä kuin halusin. Enkä missään vaiheessa ehtinyt pihalle lavastamaan neuleponchostani sellaisia ihania syksyn kuulaita "kaikki haluavat tällaisen"-kuvia. Niinä parina kertana kun oikeasti julkisesti käytin ponchoa, oli se aina sisällä liikaa ja ulkona liian vähän. Sen päälle kun ei pysty pukemaan takkia ja toisaalta sivuista suorastaan tuulee sisään. En myöskään kertaakaan onnistunut saamaan käsiäni ensimmäisellä yrittämällä ponchon hihoihin. Voitte kuvitella kuinka hauskaa on jumpata Kaisan kahvilassa kuuman neuleen sisällä munkkisokerisin käsin, jotka viuhuvat 360 astetta joka suuntaan. Ja lapsi karjuu lisää munkkia vieressä. Ja just silloin kainaloiden alle vaivalla ommellut neljä nappia poksahtavat kaikki sinne muiden kahvittelijoiden pöytien alle ja lautasille. Kerää niitä siinä sitten. Se karjuva lapsi kainalossa.

Projekti opetti kyllä kärsivällisyyttä. Olin jotenkin alusta saakka hyvin tietoinen, ettei neule tule valmistumaan jouluksi vaan pikemminkin tämän vuoden jouluksi. Siispä määrätietoisesti torppasin koko kevään kaikki muut houkuttavat käsityöprojektit ja neuloin vain tätä.

Kun ensimmäiset vastoinkäymiset kuvioneuleosan valmistuttua ilmenivät langan loppumisena, olin vielä toiveikas. Leikkasin molemmista päistä osan kuvioneuletta pois, purin ja kerin leikatun osan rullalle, poimin silmukat uudestaan puikoille ja viimeistelin neuleen hihaosilla ja helmineuleella ohjeen mukaan. Mutta ei tullut sitä mitä toivoin.

Pahinta tuskaa helpotti vähän ystäväni neuvo saada ponchoon muotoa yhdistämällä etu- ja takaosat napeilla. Tästä huolimatta olen kallistumassa tosiasioiden myöntämiseen. Ei tullut hyvä ja purkamiseksi menee - taas. Eipä näitä lankoja ole purettu vasta kuin kolme kertaa.

Hyvä uutinen on se, että nyt kun olen saanut tämän kakaistua ulos, pystyn toivottavasti esittelemään monta paljon onnistuneempaa projektia, joita olen syksyn aikana työstänyt.


Omakohtaisia kokemuksia hardcore-purkamisesta
Stiching Bitch - Neulojan käsikirjan sivulla 111 neuvotaan luomiskerroksen purkaminen. Jos purettavaa on useampi kerros kannattaa suosiolla ottaa sakset käteen ja leikata neule poikki halutusta kohdasta. Siksi että: Luomiskerroksen suunnasta purettaessa lanka pitää vetää jokaikisen silmukan läpi ja osan läpi pariinkin kertaan. Luomiskerroksen jälkeisillä kerroksilla purkaminen vähän helpottuu kun lanka täytyy vetää silmukan läpi vain kerroksen alussa ja silmukan lajin muuttuessa oikeasta nurjaksi tai toisinpäin. Palmikkoneuleessa tämä tehdään ihan vaan pari kertaa, helmineuleesta puhumattakaan. Ja mitä enemmän purkaa, sitä enemmän on läpi vedettävää lankaa. Yhden kerroksen tätä tekee vaikka päällään seisten, mutta kymmentä senttiä kuvioneuleesta ei (kokeilin ja hermo meni!). Luomiskerroksen suunnasta purkamisella ja neuleen jatkamisella saa kuitenkin ihan nättiä jälkeä, joten voin suositella jos tähän on pakko ryhtyä.

Ps. Pahoittelut huonosti valotetuista kännykkänäpsyistä, joita on värimuokattu powerpointissa. Samalla kuvatekstikin meni vähän oudoksi. Koko valokuvaosuus kuitenkin kuvaa erinomaisesti kohdettaan: susi tuli, mutta tulipahan tehtyä. Seuraavia postauksia varten laitoin järkkärin lataukseen.

Muuttolaatikkoleikkiä osa II

Uh, mitä viikkoja takana. Haluaisin kovasti esitellä jokin aika sitten valmistunutta neulomisprojektia, mutta se on kyllä niin ärsyttävä juttu, että täytyy vähän pohtia, mitä siitä voisi sanoa. Sen sijaan jatkan muuttolaatikkoleikin raportoimista. Toivottavasti näistä kuvista löytyy siivousinspiraatiota jollekin toisellekin hamstraajalle.

Siivouspäivän jälkeen oli selvää, että päivän päätyttyäkin siivouksen täytyy jatkua. Ensimmäisenä käsittelyyn otettiin työkalupakki. Järkyttävän epäkäytännöllinen kapistus, joka ei mitenkään päin sovellu kodin työkalujen säilyttämiseen, vaan on omiaan luomaan kaaosta! Painaa kuin synti, ei mahdu kaappiin, ei sängyn alle, ei minnekään. Ja menee sekaisin yhdestä käyttökerrasta. Yök. Siivotessa lootasta löytyi muovipussillisen verran täysin turhaa tavaraa: hammasharja, ruuvipusseja, jäätelörasioita(!), rikkinäisiä ruuvimeisseleitä jne. Esimerkkinä työkalupakin turhasta roinasta alarivin keskikuvassa näkyy vierekkäin samankokoiset kuusiopääruuvimeisselit. Kyllä, on tullut ostettua pari huonekalua Ikeasta vuosien varrella. Ja ei, ei näitä kaikkia tarvita perheessämme samaan aikaan. Alarivin oikean puoleisessa kuvassa näkyy järjestyksessä kaikki kiinnitystarvikkeet yms., jotka löytyivät yhtenä sotkuna pakista.. 

Kun työkaluista ja muusta tarpeettomasta tavarasta oli kasvanut tarpeeksi korkea vuori, oli aika lajitella. Kiitos naapuriin järjestelmällisyyden opettamisesta tässäkin asiassa: lajittelin tavarat kavereille ja sukulaisille meneviin, huuto.netissä myytäviin ja kierrätykseen meneviin. Samalla mieheni napsi kuvat huuto.nettiin laitettavista. Kaikki tavarat pakattiin jo valmiiksi omiin muovipusseihin, joissa ne on helppo toimittaa myöhemmin eteenpäin. Ja kun asian teki näin, aikaa meni tunti. Ei paha.

NYT LÄHTEVÄT MUUTTOLAATIKOT
14. Muuttolaatikko: Työkalupakki (mahtuu muuten oikeasti muuttolaatikkoon) myyntiin tori.fi:hin tai jos joku tarvitsee, niin hihkaiskoon!

15. Muuttolaatikko (kuvassa iso muovipussi): Ruuvimeisseleitä ja muuta turhaa työkaluroinaa, aikuisten ja lasten vaatteita Fidaan.

16. Muuttolaatikko (kuvassa läpinäkyvä laatikko): Ystäville ja sukulaisille palautettavaa tai kierrätettävää tavaraa

17. Muuttolaatikko: lasten talvivaatteita ja vaatepaketteja huuto.nettiin

18. Muuttolaatikko: Astioita ja talvikenkiä sekä Brio-kärry huuto.nettiin

19.Muuttolaatikko: Samsoniten matkalaukku tori.fi:hin.

Tuntuu todella hyvältä nähdä tavaran katoavan pois. On tullut vahvasti sellainen olo, että yhtään turhaa tavaraa, vaatetta tai kirjaa en halua ostaa, vaikka tietyt kirjauutuudet kyllä raastavasti houkuttelevatkin. Pikkuhiljaa aletaan myös lähestyä tilannetta, jossa tavaraa ei tarvitse välttämättä enää poistaa, vaan vain järjestää. Samalla aion kuitenkin haalia vielä muutaman laatikollisen pois lähtevää tavaraa kasaan!

Muuttolaatikkoleikkiä siivouspäivän kunniaksi

Kyllä se vaan niin menee, että mitä muut edellä, sitä meikäläinen perässä. Pitkään yritin räpiköidä kotoa lähtevän tavaramäärän mittaamista vastaan, mutta Siivouspäivän kunniaksi lähdin Saaran aloittamaan  ja Huippuhomman jatkamaan Muuttolaatikkoleikkiin mukaan! Ja onhan se nyt vaan hauska vertailla omia tekemisiä tässäkin asiassa muiden tekemisiin.

Muuttolaatikkoleikissä poistettavan tavaran mittari on 40x30x60cm kokoinen pahvilaatikko. Varastostamme löytyi saman kokoisia muovisia muuttolaatikoita, joten pystyin hyvällä omallatunnolla torppaamaan lukuisat tarjoukset oikean kokoisista pahvilaatikoista.

Siivouspäivää vietimme teemalla Mopotallin tyhjennys. Sen varjolla tyhjensimme myös kotiamme ihan urakalla. Totuuden nimissä lähtevien tavararoiden kasaa oli kerätty jo useampi viikko ja mopo-talliin useampi vuosi. Eivätkä nämä suinkaan olleet ensimmäiset lähteneet tavarat, vaan kuluvan vuoden aikana paljon tavaraa on kierrätetty eteenpäin Oranssitorin ja Toisen kierroksen kautta. Koska itsepalvelukirppareilla ja netissä tavaran myyminen on kohtuullisen työlästä ja jotain jää kuitenkin aina kotiin palautuvaksi, päätin tällä kertaa avata Mopotallin ovet naapureille ja ohikulkijoille pariksi tunniksi ja jäljelle jäävät tavarat toimittaa suoraan Fidaan. Hyvä päätös, koska kuten kohta voitte todeta, tavaraa lähti PALJON ja nyt ei tarvitse miettiä enää niiden kohtaloa. Naapureista ja ohikulkijoista ei tosin kovin paljoa iloa ollut, vaan Fidaan lähti kelpo kuorma.

SIIVOUSPÄIVÄNÄ KADONNEET MUUTTOLAATIKOT
1. Muuttolaatikko: Vaatteita, kenkiä sekä naisten ja miesten sisäpelikengät Fidaan
"Mä kyllä tarvitsen näitä koriskenkiä kun menen seuraavan kerran pelaamaan ulkokorista." Öh, mäkin tarvitsen näitä 90-luvulla viimeksi käytettyjä siskon vanhoja pyöräilytrikoita ihan joka päivä.

2. Muuttolaatikko: Lasten kirjoja, pelejä ja reppu sekä vähän ällö matkasyöttötuoli  Fidaan
Karmivat palapelikirjat saivat vihdoin lähteä! Näistä saa takuuvarman sotkun lastenhuoneeseen HELPOSTI. Ei voi ikinä suositella ostettavaksi kenellekään alle 10-vuotiaalle.

3. Muuttolaatikko: Pokkareita ja jotain viime vuosisadan alkpuolen kovakantisia Fidaan
Suurin osa mopotalliin vuosia sitten siirtyneitä sci-fi-kirjoja. Muutama siirtyi kauhukseni takaisin kotiin.. Suurin osa Lonely Planeteista teki jo ajat sitten kauppansa kirppareille 5-10 euron hintaan, mutta jostain syystä käsiin on jäänyt mm. San Diego & Tijuana. Yllättävää.

4. Muuttolaatikko: Mielessä palasiksi sahattu Ikea Billy-kirjahylly Fidaan
Voidaanko huonekaluja laskea muuttolaatikollisiksi? Mielestäni voidaan, etenkin kun kaamean hökötyksen näkisi mieluummin osiin sahattuna kuin kokonaisena. Fida otti ilolla vastaan punaisen värin takia.

5. Muuttolaatikko: Ikea Billy cd-torni ja laatikollinen cd:itä ja dvd:itä Fidaan
Mieheni mielestä cd-kausi on auttamatta taaksejäänyttä elämää. Päätin kuitenkin kerätä cd-laatikoista parhaat talteen, koska lapset ovat viime aikoina kuunnelleet huolestuttavan paljon Protocool-nimistä yhtyettä. Bändin cd sattuu olemaan yksi niitä harvoja kodistamme vielä löytyviä. Ei niin tuskallisessa vaiheessa kuuntelivat Queenia ja hoilasivat kovaan ääneen "is a kaind o massik". Jos pojat siis kelpuuttavat mitä tahansa musiikkia, niin mieluummin J.Karjalaista, Stingiä, Queeniä, Bo Kaspers Orkesteria jne. ennekuin joku keksii heitä lahjoa Robinilla.

6. Muuttolaatikko: Nahkasalkkuja, Ikean valokisko ja erikokoisia uunivuokia, viltti ja muoviset saapaslaatikot  Fidaan
Ensinnäkin Huippuhommalle kiitos keittiömatematiikasta: Sen sijaan, että säilöö kaapissaan neljää Ikean vuokaa ja kahta Iittalan vuokaa, eli yhteensä kuutta vuokaa, joita ei käytetä yhtäaikaisesti, voi hankkiutua eroon Ikean vuoista ja hankkia tilalle kaksi Iittalan vuokaa.
Se, että vain yksi viltti sai tällä kierroksella lähteä on kyllä huvittavaa. Kodistamme löytyy varmasti yli kymmenen vilttiä, joita kaikkia ei todellakaan tarvita. Kaikkiin vaan liittyy vielä käsittelemätöntä tunnearvoa..

7. Muuttolaatikko: Ikean pyörillä oleva laatikko pöytäkoneelle (näille on varmasti ollut joskus joku nimi) roskiin
Edes Fida ei ollut enää kiinnostunut. Saatan kyllä ennen roskiin heittämistä irrottaa pyörät talteen, niitä kummasti aina tarvitaan.

8. Muuttolaatikko: Peili, vauvapulkka ja lasten uimahousuja serkulle kierrätykseen
Peilin kai serkku ensisijaisesti halusi, mutta tarjosin samaan pakettiin Fidaan matkalla ollutta vauvapulkkaa. Stiga ei kuulemma olisi kelvannut, mutta tämä AlpenGaudi kyllä. Palkkiona peilistä serkku lupasi leipoa jotain herkullista!

9. Muuttolaatikko: Pahviroskaa, tuulilasinpesunestekanistereita ja kaksi veneen akkua roskiin ja ongelmajätekeräykseen
Lasketaanko roskat muuttolaatikkoleikissä? Kyllä niiden poistaminen ainakin tilaa tuo.

10. ja 11. Muuttolaatikko: Parvekevaunut ja kestovaippoja kaverille
Tässä kohtaa oli pakko konsultoida Saaraa leikin säännöistä ja päätimme, että omantunnon mukaan tämäntyyppisiä tavaroita voi "tunkea muuttolaatikkoon". Isot Emmaljungat vievät kyllä kaksi muuttolaatikollista.

12. Muuttolaatikko jäi odottamaan myyntiä huuto.netissä tai torissa
Myyntiin lähtee häälahjaksi saatu Teema -teekannu, jonka tiputtava nokka ei ole koskaan ihastuttanut. Samoin pari KoKo-kuppia saa mennä, ne kun ovat jotenkin epästabiilin oloiset kartiomaisen muotonsa takia. Lisäksi myyntiin menee yhdet priimat Viking-talvisaappaat, joista opin, ettei lapsillekaan kannata ostaa kenkiä sovittamatta vain sen takia, että saa hyvällä alennuksella. Myös kasa parempikuntoisia lastenvaatteita taitaa lähteä pakettina huuto.netissä.

13. Muuttolaatikko: Ainakin kolme ämpäriä, kolme pesuvatia, Ikean iso muovinen säilytyslaatikko ja kukkaruukkuja jäi odottamaan toimenpiteitä: roskiin vai kierrätykseen?
En kehtaisi heittää roskiin, mutta kuka tällaisia huolii? Eivät ne tännekään mahdu. Toisaalta talvella voisi tehdä monta jäälyhtyä samaan aikaan jos ämpärit säilyttäisi. Ai ei vai?

Lisäksi poistamatta jäi kaksi vanhaa yöpöytää ja viinipullon kori. Epäloogisuuden nimissä näitä ei tehnyt mieli tunkea muuttolaatikkoon.

Marsipaaniyliannostus

Isomuru täytti seitsemän. Ei voi oikein vieläkään uskoa. Mutta sen kunniaksi piti siis leipoa kakkuja. Intiaanihenkisille kaverisynttäreille leivottiin maalitaulukakku sillä seurauksella, että se paljon hehkuttamani marsipaani tursuaa nyt ihan oikeasti korvista. Tursusi jo siinä vaiheessa kun olisi pitänyt ottaa kuva, joten en ottanut. Seuraavan päivän sukulaissynttäreille piti siis keksiä jotain muuta. Se jotain muuta oli punaherukkahillolla, kermarahkaseoksella ja tuoreilla marjoilla täytetty kääretorttu, joka koristeltiin kermarahkalla, mansikoilla, vadelmilla, pensasmustikoilla ja suklaakeksitikuilla. Välillä vaan yksinkertainen on parasta.

Ja sitten jakoon tämänkertaiset opit:

• Kesäkuumalla kakku kannattaa koristella vasta juuri ennen esillepanoa, eikä marsipaani ehkä ole se ykköskuorrute.
• Jos kääretortulle ei löydy sopivan kokoista tarjoiluastiaa, soveltuu esimerkiksi lasten rannalta löytämä ja surffilautana käyttämä puoliksi palanut laudankappale tarkoitukseen oikein hyvin. Mielikuvitus on rajana.
• Lapset eivät vaan tykkää marsipaanista, eivätkä suurin osa ehkä kakuistakaan. Kääretorttupohjainen kakku runsailla täytteillä vaikuttaisi kuitenkin uppoavan paremmin.

 

Kesänpehmeä bambuneule

"Käsityö on keskeneräinen niin kauan kuin muistaa mitä siitä on tekemässä. Unohduksen jälkeen siitä tulee uusi mahdollisuus." -Veera, Tilkkuja, herkkuja ja langanpätkiä

Kuinka kamalan monta keskeneräistä käsityötä voi yhdeltä inspiraation odottajalta löytyä? Lankalaatikossani riittää projektia moneksi vuodeksi (ellei ihan loppuelämäksi) ja niinpä on aina suuri helpotus kun saa jonkun keskeneräisen työn joko a) valmiiksi tai b) siitä tulee uusi mahdollisuus. Ja yhtään uutta lankaa ei tietysti osteta ennen kuin vanhat on käytetty.

 

Heinäkuun alussa kaipasin villaneuleen tilalle jotain kesäistä ja kevyttä neulottavaa, jonka voisi ottaa myös lomamatkalle mukaan. Tämän kauniin ja helpon kesälomaprojektin ohje löytyi Suuresta Käsityölehdestä (7/2011, ainakin todennäköisesti, lehtihän on jossain hukassa) ja siitä tuli heti mieleen vuosikausia lankalaatikossa maannut bambulangasta virkattu takin katkelma. Mukava asento parveketuolissa, siideri käden ulottuville ja purkamaan. Surutta. Taas.

Neule koostuu kahdesta noin 30x65 cm kokoisesta kaitaleesta, jotka liitetään yhteen pienemmillä puikoilla tehdyllä kaarrokkeella. Viimeistelynä hihansuista ja selästä ommellaan noin 15-17 cm kiinni. Novitan Bambu-lanka sopi lehden ohjeen mukaiseen työhön erinomaisesti, ei tarvinnut varsinaisten  hihakappaleiden osalta muokata ohjeen silmukkamääriäkään. Kaarrokkeen purin pariin kertaan, koska ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä bolero tahtoi pudota harteilta. M-koossa 125 silmukan joustinneuleella tuli minulle sopivin kaarroke. Ja ohje oli niin helppo, että mukaelma samasta neuleesta vähän paksummalla langalla on jo puikoilla. Samanlainen "unohduksen kautta uudeksi mahdollisuudeksi"-käsityö samasta lankalaatikosta, tosin tämä "pititullahartiahuivi" oli jo valmiiksi purettu.

Ai mutta, tämä käsityö ei jäänyt vain mahdollisuudeksi. Kesänpehmeä bambuneuleeni on ennen kaikkea valmis!  Ja sellainen valmis, jonka voi hyvillä mielin laittaa julkisesti päälle, ilman mitään "itsetehty"-tuskaa. Enemmän tällaisia käsitöitä minulle, kiitos.

 

Vinkit lomamatkaneulojille

• Viritä silmukat muovi- tai bambu-puikoille, sillä ne saa ainakin Finavian ohjeistuksen mukaan ottaa lentokoneeseen sisälle.

• Ota neuleohjeesta kuva kännykkään. Näin ohje on aina mukana, eikä ohjelehti vie turhaa tilaa. Eikä tarvitse käyttää energiaa kadonneen ohjeen etsimiseen..

 

Mustikkaprinsessat

Ainoan oikean mustikkapiirakan pyöräyttäminen vaihtui lennosta mustikkaprinsessojen askarteluun, kun appivanhemmat pari päivää sitten piipahtivat kahville. Kellon lähestyessä puolta päivää ja sovittua vierailuajankohtaa mieheni tarjoutui hakemaan kaupasta baakkelsia, mutta eihän hyvä miniä sellaiseen voi suostua. Siispä väkertämään.

Mustikkaprinsessojen pohjaksi leivoin kääretorttupohjan (3 munaa, 1 dl sokeria ja 1,5 dl venhäjauhoja). Torttupohjasta leikkasin pienellä kahvikupilla paloja, joiden päälle sivelin ohuen kerroksen punaherukkahilloa. Hillon päälle sitten tuoreita mustikoita ja mustikoiden päälle sokeroimatonta kermavaahtoa. Jääkaapista löytyi juuri sopiva määrä keväisten synttärikarkeloiden jäljiltä marsipaania ja sokerimassaa, joilla päällystin mustikkaprinsessat. Pienten leivosten päällystämiseen pätee samat neuvot kuin isompienkin: kannattaa kaulia marsipaanista leivontamaton päällä reilusti päällystettävää leivosta isompi, jotta saa päällyksen levittymään kauniin tasaisesti. Kokonaisväkertamisaika n. 45 minuuttia alusta loppuun.

Mustikkaprinsessaleivokset muuten muistuttivat, että kyllä kunnon marsipaani (vihreät leivokset) aina sokerimassan (valkoiset leivokset) voittaa. Tulen siis jatkossa välttämään äklömakean sokerimassan käyttämistä viimeiseen saakka, ja suosittelen samaa muille. Suuresti ihastelemani leivontamaton avulla marsipaanin kauliminen kun on aivan yhtä helppoa kuin sokerimassankin. 

Postikortti Piranista

 

 

 

 

 

Lohikäärmeen selättäneen Pyhän Yrjön juhlinta Piranissa muuttui ihastuneeksi ihmetykseksi  kun katuvalot sammuivat ja sadat silkkilyhdyt nousivat liekin voimalla ilmaan ja täyttivät öisen taivaan. Kirkontornista lentänyt prinsessa tuntui tämän jälkeen ihan hoopolta. Ihana Piran!