Muuttolaatikkoleikki muuttuu todeksi

Nyt olen päässyt muuttolaatikkoleikin ytimeen ja heittänyt yhden laatikollisen verran A4-jätettä mäkeen. Siis jotain vuodesta 1999 eteenpäin olevia palkkakuitteja ja vuodesta 2004 eteenpäin olevia tiliotteita. Ja paljon ennen vuotta 2010 säilöttyjä laskuja. Siis laskuja, jotka on maksettu ajat sitten. Palkkakuitteja, joiden palkat on käytetty ajat sitten ja ne tiliotteet... Kuka näitä oikein säilyttää? En kestä.

Toinen suoraan ytimeen porautuva A4-kysymys ovat vanhat nuotit. Entiselle orkesterimuusikolle, kuorolaulajalle ja muuten vaan laulajalle tärkeitä kyllä. Kymmenen vuotta sitten ei olisi missään tilanteessa tullut mieleeni heittää jotain "näin arvokasta" pois. Nyt ei tee edes kipeää. Etenkään saksankielisten osalta. Ehkä se johtuu siitä, että kolmen lapsen kanssa aika kuluu sellaista haipakkaa, että mieleen tulee lähinnä yksi kysymys: Haluanko todella tuhlata yhtään sekuntia jäljellä olevasta elämästäni  "Kullan ylistyksen" tai "Hopeahapsien" laulamiseen? No en halua.

Muuttolaatikkoleikki on nyt muuttunut ihan vakavaksi oikeiden muuttolaatikollisten vähentämistavoitteeksi. Tämä viiden hengen talous pitäisi muuttaa loppukeväästä uusiin neliöihin ja mitään turhaa ei viedä mukana. Siksipä on tullut tongittua vähän muitakin varastoja.

20. Muuttolaatikko: A4-jätettä ja rumia kansioita roskikseen.

21. Muuttolaatikko: Mehuja, maustekurkkuja, teetä, omena- ja marjahilloja, pakastimesta mustikoita, mustaherukoita, puolukoita ja mansikoita suoraan suuhun. Shampoita ja rasvoja kauneudenhoitoon.

Voisi tietysti ajatella, ettei 21. muuttolaatikollisen sisältöä voida laskea muuttolaatikkoleikkiin. Mutta kun voidaan. Kylmäkellaristamme löytyy oikeasti vuodelta 2010 olevia säilykkeitä, joita olen tietoisesti yrittänyt upottaa ruokiin ja leivonnaisiin. Näitä on myös jaeltu ystäväpiirissä niille, jotka tuhoavat varastojaan vähän meitä säännöllisemmin. Lemppariteetä tai -shampoota en ole ostanut moneen kuukauteen (paitsi tänään oli pakko ostaa shampoota kun päänahka huusi hoosiannaa), koska laatikoista on löytynyt niin monta käyttökelpoista joskaan ei täydellistä. On juotu rooibosta, vaikka ei ole tykätty. Ja valkoista, josta ei myöskään ole tykätty. Pariisista kauan sitten raijatun Lapsang Souchongin heitin sentään vahingossa lattialle. Huokaisin helpotuksesta.  Näin ne varastot tyhjenevät. Ainakin yksi muuttolaatikollinen on jo kadonnut. Hyvä niin, koska yhtään pakastetta, säilykettä, teepakettia tai ylimääräistä shampoota en aio uuteen kotiin muuttaa.

Maailman helpoimmat pitsisukat ja -säärystimet

Innostuin jo marraskuun puolella neulomaan pukinkonttiin pehmeitä paketteja lankalaatikkoon unohtuneista langoista. Kun itsestään selvät Novitan pipolangat oli tuhottu, siirryin haastavampiin lankakeriin. Paksuhko, kiiltävä, marjapuurosta lilaan taittava lanka tekee useimmista ihan kalman värisiä, joten lanka piti saada mahdollisimman kauas kasvoista. Siitä tulikin tämän joulun onnistuneimmat ja itseäni eniten ihastuttaneet tekeleet!

Säärystimet

Ensin puikoille pärähti naapurin suloisen nuoren neidin säärystimet. Kuvio löytyi vuosia sitten tekemästäni mallitilkusta ja on todella helppo tapa saada joustavasta neuleesta pitsimäisen tyylikäs. Neljällä jaollisessa kuviossa oikean ja nurjan raidan väleissä kulkee helmineule:

1. krs: *ooon* toistetaan haluttu määrä

2. krs: *onoo*

Työ käännetään aina kerroksen päättyessä ja näitä kahta kerrosta toistetaan haluttuun mittaan saakka. Työ viimeistellään ompelemalla reunat yhteen.

Polvisukat

Siskoni vastasi hienovaraisiin tiedusteluihin haluavansa mieluummin sukat kuin säärystimet. Pitkävartiset villasukat tuntuvat olevan nyt muodissa ja ohjeita löytyi viimeisimmästä Suuresta Käsityölehdestäkin (11-12/2013) useampia. Stiching Bitch - Sankarineulojan käsikirja (2011) tarjosi kuitenkin jälleen kerran voittajaohjeen: Vilma Vuoren suunnittelemat Veikeät polvisukat, s. 331.

Alkuperäisessä ohjeessa sukat neulotaan numeron 2-2,5 puikoilla, mutta ilman mallitilkkuakin oli selvää, että minun lankaani neulotaan vähintään nro 3,5 puikoilla kun lanka oli noin Novitan Seitsemän veljeksen vahvuista. Aikaisemmin valmistuneista säärystimistä arvioin neuleen tiheyttä ja päädyin kertomaan alkuperäisen ohjeen silmukkamäärät 2/3 (kun käyttäjä on siis noin 175 cm pitkä naisihminen). Kymmenen silmukan pitsimallikertoja tuli sukkiin näin alkuperäisen kuuden sijaan neljä. Sukkien neulominen aloitettiin kärjestä ja tein molemmat sukat parissa illassa nilkkaan asti valmiiksi ennen varsien neulomista, ajatuksena varmistaa langan riittäminen. Kun alkuperäisessä ohjeessa mainostetaan, että sukat on hauska neuloa ja tuossa tuokiossa valmiit, niin näin todella on!! Ja kuitenkin mallista tulee tyylikäs ja näyttävä.

Joulun pyhät kului huokaillessa siskon sukkien perään, sillä tarjotusta palautusoikeudesta huolimatta sukat näyttivät liimautuneen aika tiukasti hänen jalkoihinsa. Mutta mikäs sen hienompaa jos lahja miellyttää myös saajaansa!