17. joulukuuta

Ensimmäiset joulukortit ovat saapuneet ja on tullut aika virittää ripustussysteemit paikalleen. Punaista paketointinauhaa teipataan eteisessä olevaan oveen ja kortit ripustetaan siihen klemmareilla. Joulukalenterin kuvaushetkellä kaikki kodistamme löytyvät miljoona klemmaria olivat vaan jossain hyvässä piilossa, joten tässä on käytetty vaihtoehtoisia virityksiä. Idean taisin saada viime vuonna Huippuhomman joulukalenterista ja sitä silloin jo sovelsin meiltä löytyviin materiaaleihin.

Huomatkaa muuten, että tämän vuoden joulukorttimuodissa silkkinauhat ovat selvästi in!

Joulukortit postissa!

Pari iltaa sitten yritin saada ekaluokkalaiseni keksimään koulusta tulleelle pienelle joulutarinalle lopetuksen. Ei meinannut pojasta irrota yhtään mitään, niinkuin ei minustakaan tuon ikäisenä. Sitten luin esittelytekstin Kaari Utriosta, jossa kirjailijan mainittiin olevan "vuosituhantisen tarinankertojien perinteen jatkaja" (Kaari Utrio, Seuraneiti, 2013). Jäin sitä hieman kateellisena miettimään, että joillain se tarinoiden keksiminen on verissä, toisilla ei. 

Mutta tänään tajusin, että poikanikin on saanut äidinperintönä jotain todella arvokasta. Käsillä tekemisen innon ja taidon, joka on sukupolvien ajan kulkenut äidin puolen suvussani. Sen sijaan, että yritän saada lapsestani väännettyä oivan tarinankertojan, taidan sittenkin kannustaa häntä jatkossakin luovuuteen ja kädentaitojen vaalimiseen!

Joulukortit olisivat nimittäin sabluunoista huolimatta jääneet tekemättä, ellei iso muru olisi tänään iltapäivällä halunnut ehdottomasti piirtää sabluunoilla kortteja. Lopputulos nähdään yllä. Mustalla tussilla tehty kortti kopioitiin postikorttiakvarellipaperille printterillä ja viimeisteltiin käsin. Pikkusiskon vahingossa saksimasta kortista poika leikkasi kuusen irti ja liimasi ruskeaan korttipohjaan. Oma kadonnut inspiraationikin palasin kun katselin innostunutta lasta! Minun tehtäväkseni jäi kaivaa osoitteet joulukirjasta (joka on muuten loistava kapistus vuosittain toistettavien jouluproseduurien ylöskirjaamiseen).

Siispä enot, sedät, tädit, isovanhemmat ja hoitotätini saavat tänäkin vuonna kortin. Te muut, jotka ehkä luette tätä,  saatte ehkä kortit. 

10. joulukuuta

Muutaman päivän takainen kuusenkoristeiden askartelu vanhoista joulukorteista oli paitsi työlästä, myös varsin tehotonta joulukorttien tuhoamisen kannalta. Muutamaan hassuun palloon kului muutama hassu kortti. Sen sijaan kuusenkoristenauhaan saa halutessaan upotettua kaikki vanhat joulukortit!

Nauhan tekemiseen tarvitaan ompelukone, ympyräleikkuri, lankaa ja kortteja. Päällilangaksi korttien kuvapuolelle valitsin kestävän ja paksun punaisen langan, ja alulangaksi valkoiselle tekstipuolelle jätin koneessa valmiiksi olleen valkoisen. Jonkun verran sain hakea koekortilla oikeita langan kireyksiä, että tikistä tuli molemmin puolin nätti. Ja sitten vaan surruttelin, ei voisi olla helpompaa askartelua. Ja nauhan voi koska vaan päätellä ja sitä voi koska vaan jatkaa.

Joulukalenteri lupaakin joulukuun 10. päivälle loppujen joulukorttien kierrätystä, ympyräleikkurien käyttöä ja ompelukoneella-ajoharjoituksia. 

PS. Hovikuvaaja on Lumiansa kanssa matkoilla (siis sen, jossa taitaa olla perässä neljä numeroa) ja tämän päivän kuvat on otettu samoissa kuvausolosuhteissa Canon Ixuksella. Ihan vaan jos joku haluaa verrata aikaisempien päivien kuusikuviin.

PPS. Olin oikeassa joulukuun 9. päivän suhteen. Suklaata täynnä roikkuva joulukuusi sai odottaa aamupalan yli ennen kuin kukaan lapsista muisti sen olemassaoloa.

Kuusenkoristeita joulukorteista

Päivän joulukalenterin lupausten mukaisesti askartelimme lasten kanssa vanhoista joulukorteista kuusenkoristepalloja. Mutta ei ollutkaan sitten ihan helpoimmasta päästä jouluaskarteluja. Ohjeessa olisi voinut hyvin lukea K-18. Mutta kelpoapulaisia muruset jokatapauksessa olivat.

Ohje pääpiirteissään menee näin: Leikataan 20 samankokoista ympyrää pahvista ja piirretään näiden jokaisen sisälle ulkoreunoihin ulottuva tasasivuinen kolmio. Kolmion ulkopuolelle jäävät reunat taitetaan ulospäin. Reunat liimataan yhteen pallon yläreunasta alkaen siten, että naru jää keskelle ja narun solmu pallon sisälle. Yksi ympyrä on joka suuntaan ikäänkuin osa viisiterälehtistä kukkaa. Liimausvaiheessa kannattaa käyttää pyykkipoikia puristimina jos tuntuu, etteivät omat kädet riitä. Ennakko-odotuksista poiketen  viimeinen pala on helpoin saada paikalleen.

Pienempi kuvan palloista on tehty halkaisijaltaan 2,5 cm olevista ympyröistä. Halkaisija oli liian pieni: Joulukorttipahvi alkoi taitettaessa irvistellä (eli paperikerrokset rakoilla) ja työstäminen oli ainakin normaalikokoisen aikuisen sormilla todella hankalaa. Isommassa palaset ovat halkaisijaltaan 4 cm, ja työstäminen oli kaikin puolin helpompaa. 

Alle kouluikäisille lapsille tästä työstä sopii hyvin piirtämis- ja leikkaamisosuudet, mutta liimaaminen oli kyllä aika hankalaa aikuisellekin. Myös reunojen taittelujen kanssa kannattaa olla tarkkana, koska niiden täsmällisyys vaikuttaa suoraan liimattavuuteen ja pallon ulkonäköön. Kuitenkin liimaamisvaiheessa oli kätevää kun oli yhdet pienet kouluikäiset sormet apuna.

Askartelun saldo: kolme valmista palloa puolentoista tunnin työllä.

5. joulukuuta

Tämän aamun suklaisen herätyksen jälkeen oli pakko keksiä joulukuun 5. aamuksi jotain terveellisempää. Posti toi joku aika sitten Postia sinulle -asiakaslehden, jonka sivulla 14 on esitelty hauskannäköisiä, vanhoista joulukorteista askarreltuja palloja. Siispä kävin vihdoinkin kaivamassa kellarista joululaatikon, johon olin askartelutarkoituksia varten säästänyt joulukortteja menneiltä vuosilta. Kortit kuuseen ja viesti perään.

On muuten aivan hurmaavaa, että isommat lapset parhaillaan opettelevat lukemaan. Joulukalenteriksi riittäisi pelkkä pieni viestikin, jota aamuhämärässä yhdessä tavata. Mutta onhan toki jännempää, että viesti sisältää myös lupauksen hauskasta yhteisestä tekemisestä. Askartelu kun tuntuu kulkevan geeneissä.

Lahjakortteja sankareille

Kyllä, tunnustaudun akateemisen askartelukoulun kasvatiksi. Syntymäpäiväkorttien ja -lahjojen äärellä kaivan viivottimen, paperiveitsen ja kapalevyä esiin. Yhtään haittaa ei ole myöskään opiskeluaikojen joulupaketointikokemuksesta kun kiireessä kieputtaa paperia paketin ympärille liikkuvassa autossa. 

Oman kodin tavarapaljous ahdistaa nykyään niin paljon, että olemme alkaneet antaa saman tavarakaaoksen keskellä olevien ystäväperheiden lapsille elämyslahjoja. Tällä kertaa lahjansaaja pääsee ystäviensä kanssa riehum.. siis reippailemaan reippailuhalliin. Lahjapaperiin kääritään sankarille lahjakortti vahvistukseksi lahjasta. Moniin paikkoihin saisi ostaa valmiin lahjakortin, mutta itse tehty on tähän asti koettu persoonallisemmaksi. Etenkin kun ajatuksena on ollut, että lahjan saaja saa lahjan mukana myös lahjan antajan aikaa.  

Yksinkertaisen lahjakortin pystyy hyvin taittamaan Wordilla. Toki taiton voi tehdä käsinkin, mutta jotenkin lapsille olen halunnut tehdä koneella. Tässä tapauksessa kävin print screenin avulla hakemassa Huimalan nettisivuilta teemaan sopivan kuvan (kiitos ja anteeksi, en kysynyt lupaa, mutta olemme sopivaksi katsottuna sadepäivänä tulossa käymään). Lahjakortista saa helposti näyttävän valitsemmalla tulostukseen tavallisen kopiopaperin sijaan esimerkiksi akvarellipaperia. Liimasin tulostetun lahjakortin kapalevylle ja leikkasin paperiveitsellä viivotinta apuna käyttäen ylimääräiset reunat pois. Lahjakortin toiselle puolelle kopioin kuvassakin näkyvästä venäläisestä shakkilaudasta osan. Ei löydy sitten keltään muulta samanlaista.

Ilahduttavinta oli, että omat lapset saivat valita annetaanko synttärisankarille tavara vai lahjakortti. Lahjakortti voitti.

Lahja käärittiin jo kotona mustaan silkkipaperiin ja askarteluaarrelaatikon kätköistä löytyi paketin viimeistelevä samettinen haisuli. Akateemisen askarelukoulun kasvattina olen erityisen tyytyväinen paketin väritykseen.

Kevätjuhlien aikaa

Olen aina kuvitellut, että elo-syyskuu on vuoden kiireisintä aikaa, mutta tänä vuonna olen valmis hyväksymään toukokuun kiireisimmäksi. Vaikka hurjasti on tullut touhuttua, niin valmiiksi on tullut vain lapsen päiväkotiurakka. Siitä kiitoksena eskariopet saivat kukin paperipussitetun pelargonian ja lapsen itsensä askartelemat kortit. Monta projektia on kuitenkin viimeistelyä vaille valmiina, joten kohta tällekin foorumille alkaa toivottavasti taas tipahdella postauksia.

PS. Päiväkotiopejen kevät- ja joululahjoja on tullut useampi vuosi pohdittua. Ensin unohdimme tyystin kaikenlaisen lahjomisen ja olimme kauden päätösjuhlissa vähän noloina kun muut jakelivat kiitoksia opettajille.  Sen jälkeen olemme vuodesta riippuen saattaneet antaa äitiä ja isää (kyyneliinkin) liikuttaneille opeille jonkun erityisemmän lahjan, mutta normaalisti kortin ja kukan tai esimerkiksi joululeivän jos sellaista on muutenkin tehty kotona. Päiväkodin vaihdon yhteydessä annoimme päiväkotiin kaikille yhteiseksi lastemme suosiman runokirjan, ja kanteen kirjoitimme muisteluja poikien päiväkotiajalta. Mutta silloin jo vähän itkettiinkin kun hyvästeltiin tutut hoitajat ja lapset.