Hiiteen kakkutikkarit ja marsipaanikakut!

Suuria helpotuksen huokauksia, vuoden ensimmäiset synttärikarkelot ovat onnellisesti ja onnistuneesti takana! Ensimmäistä kertaa päätin suosiolla oikaista synttäritarjoilujen kanssa sieltä missä aita on matalin. Ei siis marsipaanikakkuja tai kakkutikkareita, vaan jotain paljon helpompaa, nopeampaa ja stressittömämpää!

Harva lapsi, ainakaan 5-6-vuotias, oikeasti syö täytekakkua. Tuntuu jokseenkin tyhmältä tehdä suurella vaivalla kakku, jota lapset siirtelevät lusikalla ympäri lautasta ennenkuin juoksevat leikkimään. Sen sijaan synttärivieraille tarjoiltu jäätelökakku teki todella kauppansa. Kakku koristeltiin kermavaahdolla, mansikkahillolla, karkeilla ja suklaakastikkeella. Ja sitten seuraa paras vinkki ikinä: Jos kevättalvella kakkuun (tai jäätelökakkuun) haluaa kesäisen marjaisaa ilmettä ja makua, kannattaa päälle ripotella pakastekuivattuja marjoja. Ne näyttävät ja maistuvat upeilta (toisin kuin pakastemarjat)! Lisäksi juhlien maitoallergikoille saatiin kaurajäätelöstä samanlainen herkkukakkupalanen kuin muillekin vieraille.

Oikotie kakkutikkareihin: Lapset rakastavat (kakku)tikkareita. Mutta kakkutikarit ovat ihan pöhkön makuisia ja ärsyttävän kamalia valmistaa. Tökin siis tikkuihin Punnitse ja Säästä -puljusta ostettuja valkosuklaalla kuorrutettuja pakastekuivattuja kirsikoita. Meni ehkä minuutti aikaa valmistukseen. Yhtään tikkaria ei jäänyt ja enemmänkin olisi mennyt. Jo ihan valmistusvaiheessakin. Ja googlen hakukonetta varten vielä loppuun kolme hakusanaa: maailman helpoimmat kakkutikkarit.

Synttärimenu

Makaronilaatikkoa ja ketsuppia

suoraan päiväkodista tulleille

*

Jäätelökakkua

Valkosuklaakirsikkatikkareita

Angry Birds -keksejä

Muumi -keksejä

Viinirypäleitä

Juustonaksuja

*

 

Mustaherukkamehua

Omenamehua

Runebergintorttukakkutikkarit

Keskimurun synttärit lähestyvät taas ja vaatimukset kakkutikkareista ovat voimistuneet päivä päivältä. En tiedä miten niistä taikoisin toivotun Yodan näköisiä kun hädin tuskin voin toivoa kakkukökköjen pysyvän tikun nokassa. Kuukausi on kuitenkin harjoitteluaikaa ja viikonloppuna aloitettiin. Kun tarpeeksi söpöjä ja pieniä muotteja runebergintorttuihin ei löytynyt, tuli jostain mieleen, että tortuistahan saisi oivallisia kakkutikkareita. Ja kyllä - ihan ok!

Toimivan oloinen perusohje kakkutikkareihin löytyi Valion sivuilta. Runebergiläisiä näistä tuli sekoittamalla 2. päivänä murustettuun runebergintorttuun (ohje Kotiruokaa-keittokirjasta) seuraava sekoitus: noin 1-2 rkl oivariinia, 1-2 rkl tomusokeria, 1-2 rkl mantelirouhetta ja 1-2 rkl  vadelmahilloa. Valmiista kakkutikkarimassasta muotoilin parin sormen paksuisen tangon, jonka pätkin sopivan pituisiksi tikkaritortuiksi. Nämä jäähtyivät parisen tuntia jääkaapissa, jonka jälkeen tikkuun tökkääminen ja normaali koristelu sujui oikein helposti.

Kakkutikkareita? Ehdottomasti. Hyviä? Kyllä. Runebergintortut kakkutikkareina eivät ole yhtä meheviä kuin normimuodossa, mutta makeina suupaloina erinomaisia. Mutta yllättäen valmistusprosessi vei suurimmat mehut kieleltä. Taikinaan kun upposi niin paljon rasvaa ja sokeria, että lihottavat kalorit vaan vilkkuivat silmissä. Operaatio runebergintorttukakkutikkarit käänsikin alkuvuoden leivoskilpailun vahvasti laskiaispullien hyväksi. Takuulla vähemmän kaloreita ja just nyt miljoona kertaa houkuttelevampia kuin runebergintortut.