Marsipaaniyliannostus

Isomuru täytti seitsemän. Ei voi oikein vieläkään uskoa. Mutta sen kunniaksi piti siis leipoa kakkuja. Intiaanihenkisille kaverisynttäreille leivottiin maalitaulukakku sillä seurauksella, että se paljon hehkuttamani marsipaani tursuaa nyt ihan oikeasti korvista. Tursusi jo siinä vaiheessa kun olisi pitänyt ottaa kuva, joten en ottanut. Seuraavan päivän sukulaissynttäreille piti siis keksiä jotain muuta. Se jotain muuta oli punaherukkahillolla, kermarahkaseoksella ja tuoreilla marjoilla täytetty kääretorttu, joka koristeltiin kermarahkalla, mansikoilla, vadelmilla, pensasmustikoilla ja suklaakeksitikuilla. Välillä vaan yksinkertainen on parasta.

Ja sitten jakoon tämänkertaiset opit:

• Kesäkuumalla kakku kannattaa koristella vasta juuri ennen esillepanoa, eikä marsipaani ehkä ole se ykköskuorrute.
• Jos kääretortulle ei löydy sopivan kokoista tarjoiluastiaa, soveltuu esimerkiksi lasten rannalta löytämä ja surffilautana käyttämä puoliksi palanut laudankappale tarkoitukseen oikein hyvin. Mielikuvitus on rajana.
• Lapset eivät vaan tykkää marsipaanista, eivätkä suurin osa ehkä kakuistakaan. Kääretorttupohjainen kakku runsailla täytteillä vaikuttaisi kuitenkin uppoavan paremmin.

 

Kesänpehmeä bambuneule

"Käsityö on keskeneräinen niin kauan kuin muistaa mitä siitä on tekemässä. Unohduksen jälkeen siitä tulee uusi mahdollisuus." -Veera, Tilkkuja, herkkuja ja langanpätkiä

Kuinka kamalan monta keskeneräistä käsityötä voi yhdeltä inspiraation odottajalta löytyä? Lankalaatikossani riittää projektia moneksi vuodeksi (ellei ihan loppuelämäksi) ja niinpä on aina suuri helpotus kun saa jonkun keskeneräisen työn joko a) valmiiksi tai b) siitä tulee uusi mahdollisuus. Ja yhtään uutta lankaa ei tietysti osteta ennen kuin vanhat on käytetty.

 

Heinäkuun alussa kaipasin villaneuleen tilalle jotain kesäistä ja kevyttä neulottavaa, jonka voisi ottaa myös lomamatkalle mukaan. Tämän kauniin ja helpon kesälomaprojektin ohje löytyi Suuresta Käsityölehdestä (7/2011, ainakin todennäköisesti, lehtihän on jossain hukassa) ja siitä tuli heti mieleen vuosikausia lankalaatikossa maannut bambulangasta virkattu takin katkelma. Mukava asento parveketuolissa, siideri käden ulottuville ja purkamaan. Surutta. Taas.

Neule koostuu kahdesta noin 30x65 cm kokoisesta kaitaleesta, jotka liitetään yhteen pienemmillä puikoilla tehdyllä kaarrokkeella. Viimeistelynä hihansuista ja selästä ommellaan noin 15-17 cm kiinni. Novitan Bambu-lanka sopi lehden ohjeen mukaiseen työhön erinomaisesti, ei tarvinnut varsinaisten  hihakappaleiden osalta muokata ohjeen silmukkamääriäkään. Kaarrokkeen purin pariin kertaan, koska ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä bolero tahtoi pudota harteilta. M-koossa 125 silmukan joustinneuleella tuli minulle sopivin kaarroke. Ja ohje oli niin helppo, että mukaelma samasta neuleesta vähän paksummalla langalla on jo puikoilla. Samanlainen "unohduksen kautta uudeksi mahdollisuudeksi"-käsityö samasta lankalaatikosta, tosin tämä "pititullahartiahuivi" oli jo valmiiksi purettu.

Ai mutta, tämä käsityö ei jäänyt vain mahdollisuudeksi. Kesänpehmeä bambuneuleeni on ennen kaikkea valmis!  Ja sellainen valmis, jonka voi hyvillä mielin laittaa julkisesti päälle, ilman mitään "itsetehty"-tuskaa. Enemmän tällaisia käsitöitä minulle, kiitos.

 

Vinkit lomamatkaneulojille

• Viritä silmukat muovi- tai bambu-puikoille, sillä ne saa ainakin Finavian ohjeistuksen mukaan ottaa lentokoneeseen sisälle.

• Ota neuleohjeesta kuva kännykkään. Näin ohje on aina mukana, eikä ohjelehti vie turhaa tilaa. Eikä tarvitse käyttää energiaa kadonneen ohjeen etsimiseen..