Unelman pehmeä pitsinen tuubihuivi

Joulun viimeiset toimitukset tehtiin sopivasti pakkasten ja ensilumen saavuttua. Lupaus tästä taivaallisen pehmeästä tuubihuivista oli toki toimitettu jo jouluaattona.

Langat ostin tällä kertaa varastojen tuhoamisyrityksistä huolimatta vartavasten lahjansaajaa ajatellen. Marks & Kittensin Kid Mohairista löytyi oikea sävy ja lähilankakaupan myyjä vakuutteli minulle, että lanka sopii ohuudestaan huolimatta oivallisesti pitsineuleisiin.  Yhdessä kerässä on siis 25 grammaa lankaa eli noin 235 metriä, hui. Mallineule löytyi yhä vaan Debbie Stollerin Stitc'n bitch - Sankarineulojan käsikirjasta sivulta 282, jossa Gryphon Perkinsin suunnittelema pitsihuivi toistaa hevosenkenkäpitsiä.

Oma variaationi pitsihuivista on suljettuna neuleena neulottu tuubihuivi. Loin 4,5 puikoille muistaakseni 200 silmukkaa eli 20 x 10 silmukan mallineulekerran. Ja tätä sujuttelin nelisenkymmentä senttimetriä. Lopputulos oli todella pehmeä, kevyt, lämmin. Kertakaikkisen ihana! Lankakaupan myyjän mukaan ohuesta langasta neulottava neule soljuu paremmin kevyillä bambupuikoilla ja ainakin oma neulomukseni eteni näillä oikein jouhevasti. Television katselusta samanaikaisesti ei kyllä tullut juuri mitään kun ohuen langan kulkua piti jatkuvasti tarkkailla.  

Pitsituubihuivi todisti jälleen kerran, että pitsin neulominen on odotettua huomattavasti helpompaa ja lopputulos palkitsee lähes poikkeuksetta! 

Maailman helpoimmat pitsisukat ja -säärystimet

Innostuin jo marraskuun puolella neulomaan pukinkonttiin pehmeitä paketteja lankalaatikkoon unohtuneista langoista. Kun itsestään selvät Novitan pipolangat oli tuhottu, siirryin haastavampiin lankakeriin. Paksuhko, kiiltävä, marjapuurosta lilaan taittava lanka tekee useimmista ihan kalman värisiä, joten lanka piti saada mahdollisimman kauas kasvoista. Siitä tulikin tämän joulun onnistuneimmat ja itseäni eniten ihastuttaneet tekeleet!

Säärystimet

Ensin puikoille pärähti naapurin suloisen nuoren neidin säärystimet. Kuvio löytyi vuosia sitten tekemästäni mallitilkusta ja on todella helppo tapa saada joustavasta neuleesta pitsimäisen tyylikäs. Neljällä jaollisessa kuviossa oikean ja nurjan raidan väleissä kulkee helmineule:

1. krs: *ooon* toistetaan haluttu määrä

2. krs: *onoo*

Työ käännetään aina kerroksen päättyessä ja näitä kahta kerrosta toistetaan haluttuun mittaan saakka. Työ viimeistellään ompelemalla reunat yhteen.

Polvisukat

Siskoni vastasi hienovaraisiin tiedusteluihin haluavansa mieluummin sukat kuin säärystimet. Pitkävartiset villasukat tuntuvat olevan nyt muodissa ja ohjeita löytyi viimeisimmästä Suuresta Käsityölehdestäkin (11-12/2013) useampia. Stiching Bitch - Sankarineulojan käsikirja (2011) tarjosi kuitenkin jälleen kerran voittajaohjeen: Vilma Vuoren suunnittelemat Veikeät polvisukat, s. 331.

Alkuperäisessä ohjeessa sukat neulotaan numeron 2-2,5 puikoilla, mutta ilman mallitilkkuakin oli selvää, että minun lankaani neulotaan vähintään nro 3,5 puikoilla kun lanka oli noin Novitan Seitsemän veljeksen vahvuista. Aikaisemmin valmistuneista säärystimistä arvioin neuleen tiheyttä ja päädyin kertomaan alkuperäisen ohjeen silmukkamäärät 2/3 (kun käyttäjä on siis noin 175 cm pitkä naisihminen). Kymmenen silmukan pitsimallikertoja tuli sukkiin näin alkuperäisen kuuden sijaan neljä. Sukkien neulominen aloitettiin kärjestä ja tein molemmat sukat parissa illassa nilkkaan asti valmiiksi ennen varsien neulomista, ajatuksena varmistaa langan riittäminen. Kun alkuperäisessä ohjeessa mainostetaan, että sukat on hauska neuloa ja tuossa tuokiossa valmiit, niin näin todella on!! Ja kuitenkin mallista tulee tyylikäs ja näyttävä.

Joulun pyhät kului huokaillessa siskon sukkien perään, sillä tarjotusta palautusoikeudesta huolimatta sukat näyttivät liimautuneen aika tiukasti hänen jalkoihinsa. Mutta mikäs sen hienompaa jos lahja miellyttää myös saajaansa!

Paljon purkamista luvassa

Hiljaista on ollut blogi-rintamalla. Homma tyssäsi kun sain viime vuoden joulukuussa alkaneen neulomisprojektini valmiiksi. Halusin ihan hirmuisesti esitellä sen täällä, mutta samalla en kuitenkaan, koska lopputulos ei ollut yhtään sitä mitä olin koko projektin ajan uskonut sen olevan. Neuleponcho ei vaan kertakaikkisesti näyttänyt päälläni yhtään siltä kuin halusin. Enkä missään vaiheessa ehtinyt pihalle lavastamaan neuleponchostani sellaisia ihania syksyn kuulaita "kaikki haluavat tällaisen"-kuvia. Niinä parina kertana kun oikeasti julkisesti käytin ponchoa, oli se aina sisällä liikaa ja ulkona liian vähän. Sen päälle kun ei pysty pukemaan takkia ja toisaalta sivuista suorastaan tuulee sisään. En myöskään kertaakaan onnistunut saamaan käsiäni ensimmäisellä yrittämällä ponchon hihoihin. Voitte kuvitella kuinka hauskaa on jumpata Kaisan kahvilassa kuuman neuleen sisällä munkkisokerisin käsin, jotka viuhuvat 360 astetta joka suuntaan. Ja lapsi karjuu lisää munkkia vieressä. Ja just silloin kainaloiden alle vaivalla ommellut neljä nappia poksahtavat kaikki sinne muiden kahvittelijoiden pöytien alle ja lautasille. Kerää niitä siinä sitten. Se karjuva lapsi kainalossa.

Projekti opetti kyllä kärsivällisyyttä. Olin jotenkin alusta saakka hyvin tietoinen, ettei neule tule valmistumaan jouluksi vaan pikemminkin tämän vuoden jouluksi. Siispä määrätietoisesti torppasin koko kevään kaikki muut houkuttavat käsityöprojektit ja neuloin vain tätä.

Kun ensimmäiset vastoinkäymiset kuvioneuleosan valmistuttua ilmenivät langan loppumisena, olin vielä toiveikas. Leikkasin molemmista päistä osan kuvioneuletta pois, purin ja kerin leikatun osan rullalle, poimin silmukat uudestaan puikoille ja viimeistelin neuleen hihaosilla ja helmineuleella ohjeen mukaan. Mutta ei tullut sitä mitä toivoin.

Pahinta tuskaa helpotti vähän ystäväni neuvo saada ponchoon muotoa yhdistämällä etu- ja takaosat napeilla. Tästä huolimatta olen kallistumassa tosiasioiden myöntämiseen. Ei tullut hyvä ja purkamiseksi menee - taas. Eipä näitä lankoja ole purettu vasta kuin kolme kertaa.

Hyvä uutinen on se, että nyt kun olen saanut tämän kakaistua ulos, pystyn toivottavasti esittelemään monta paljon onnistuneempaa projektia, joita olen syksyn aikana työstänyt.


Omakohtaisia kokemuksia hardcore-purkamisesta
Stiching Bitch - Neulojan käsikirjan sivulla 111 neuvotaan luomiskerroksen purkaminen. Jos purettavaa on useampi kerros kannattaa suosiolla ottaa sakset käteen ja leikata neule poikki halutusta kohdasta. Siksi että: Luomiskerroksen suunnasta purettaessa lanka pitää vetää jokaikisen silmukan läpi ja osan läpi pariinkin kertaan. Luomiskerroksen jälkeisillä kerroksilla purkaminen vähän helpottuu kun lanka täytyy vetää silmukan läpi vain kerroksen alussa ja silmukan lajin muuttuessa oikeasta nurjaksi tai toisinpäin. Palmikkoneuleessa tämä tehdään ihan vaan pari kertaa, helmineuleesta puhumattakaan. Ja mitä enemmän purkaa, sitä enemmän on läpi vedettävää lankaa. Yhden kerroksen tätä tekee vaikka päällään seisten, mutta kymmentä senttiä kuvioneuleesta ei (kokeilin ja hermo meni!). Luomiskerroksen suunnasta purkamisella ja neuleen jatkamisella saa kuitenkin ihan nättiä jälkeä, joten voin suositella jos tähän on pakko ryhtyä.

Ps. Pahoittelut huonosti valotetuista kännykkänäpsyistä, joita on värimuokattu powerpointissa. Samalla kuvatekstikin meni vähän oudoksi. Koko valokuvaosuus kuitenkin kuvaa erinomaisesti kohdettaan: susi tuli, mutta tulipahan tehtyä. Seuraavia postauksia varten laitoin järkkärin lataukseen.