Paljon purkamista luvassa

Hiljaista on ollut blogi-rintamalla. Homma tyssäsi kun sain viime vuoden joulukuussa alkaneen neulomisprojektini valmiiksi. Halusin ihan hirmuisesti esitellä sen täällä, mutta samalla en kuitenkaan, koska lopputulos ei ollut yhtään sitä mitä olin koko projektin ajan uskonut sen olevan. Neuleponcho ei vaan kertakaikkisesti näyttänyt päälläni yhtään siltä kuin halusin. Enkä missään vaiheessa ehtinyt pihalle lavastamaan neuleponchostani sellaisia ihania syksyn kuulaita "kaikki haluavat tällaisen"-kuvia. Niinä parina kertana kun oikeasti julkisesti käytin ponchoa, oli se aina sisällä liikaa ja ulkona liian vähän. Sen päälle kun ei pysty pukemaan takkia ja toisaalta sivuista suorastaan tuulee sisään. En myöskään kertaakaan onnistunut saamaan käsiäni ensimmäisellä yrittämällä ponchon hihoihin. Voitte kuvitella kuinka hauskaa on jumpata Kaisan kahvilassa kuuman neuleen sisällä munkkisokerisin käsin, jotka viuhuvat 360 astetta joka suuntaan. Ja lapsi karjuu lisää munkkia vieressä. Ja just silloin kainaloiden alle vaivalla ommellut neljä nappia poksahtavat kaikki sinne muiden kahvittelijoiden pöytien alle ja lautasille. Kerää niitä siinä sitten. Se karjuva lapsi kainalossa.

Projekti opetti kyllä kärsivällisyyttä. Olin jotenkin alusta saakka hyvin tietoinen, ettei neule tule valmistumaan jouluksi vaan pikemminkin tämän vuoden jouluksi. Siispä määrätietoisesti torppasin koko kevään kaikki muut houkuttavat käsityöprojektit ja neuloin vain tätä.

Kun ensimmäiset vastoinkäymiset kuvioneuleosan valmistuttua ilmenivät langan loppumisena, olin vielä toiveikas. Leikkasin molemmista päistä osan kuvioneuletta pois, purin ja kerin leikatun osan rullalle, poimin silmukat uudestaan puikoille ja viimeistelin neuleen hihaosilla ja helmineuleella ohjeen mukaan. Mutta ei tullut sitä mitä toivoin.

Pahinta tuskaa helpotti vähän ystäväni neuvo saada ponchoon muotoa yhdistämällä etu- ja takaosat napeilla. Tästä huolimatta olen kallistumassa tosiasioiden myöntämiseen. Ei tullut hyvä ja purkamiseksi menee - taas. Eipä näitä lankoja ole purettu vasta kuin kolme kertaa.

Hyvä uutinen on se, että nyt kun olen saanut tämän kakaistua ulos, pystyn toivottavasti esittelemään monta paljon onnistuneempaa projektia, joita olen syksyn aikana työstänyt.


Omakohtaisia kokemuksia hardcore-purkamisesta
Stiching Bitch - Neulojan käsikirjan sivulla 111 neuvotaan luomiskerroksen purkaminen. Jos purettavaa on useampi kerros kannattaa suosiolla ottaa sakset käteen ja leikata neule poikki halutusta kohdasta. Siksi että: Luomiskerroksen suunnasta purettaessa lanka pitää vetää jokaikisen silmukan läpi ja osan läpi pariinkin kertaan. Luomiskerroksen jälkeisillä kerroksilla purkaminen vähän helpottuu kun lanka täytyy vetää silmukan läpi vain kerroksen alussa ja silmukan lajin muuttuessa oikeasta nurjaksi tai toisinpäin. Palmikkoneuleessa tämä tehdään ihan vaan pari kertaa, helmineuleesta puhumattakaan. Ja mitä enemmän purkaa, sitä enemmän on läpi vedettävää lankaa. Yhden kerroksen tätä tekee vaikka päällään seisten, mutta kymmentä senttiä kuvioneuleesta ei (kokeilin ja hermo meni!). Luomiskerroksen suunnasta purkamisella ja neuleen jatkamisella saa kuitenkin ihan nättiä jälkeä, joten voin suositella jos tähän on pakko ryhtyä.

Ps. Pahoittelut huonosti valotetuista kännykkänäpsyistä, joita on värimuokattu powerpointissa. Samalla kuvatekstikin meni vähän oudoksi. Koko valokuvaosuus kuitenkin kuvaa erinomaisesti kohdettaan: susi tuli, mutta tulipahan tehtyä. Seuraavia postauksia varten laitoin järkkärin lataukseen.