Muuttolaatikkoleikkiä siivouspäivän kunniaksi

Kyllä se vaan niin menee, että mitä muut edellä, sitä meikäläinen perässä. Pitkään yritin räpiköidä kotoa lähtevän tavaramäärän mittaamista vastaan, mutta Siivouspäivän kunniaksi lähdin Saaran aloittamaan  ja Huippuhomman jatkamaan Muuttolaatikkoleikkiin mukaan! Ja onhan se nyt vaan hauska vertailla omia tekemisiä tässäkin asiassa muiden tekemisiin.

Muuttolaatikkoleikissä poistettavan tavaran mittari on 40x30x60cm kokoinen pahvilaatikko. Varastostamme löytyi saman kokoisia muovisia muuttolaatikoita, joten pystyin hyvällä omallatunnolla torppaamaan lukuisat tarjoukset oikean kokoisista pahvilaatikoista.

Siivouspäivää vietimme teemalla Mopotallin tyhjennys. Sen varjolla tyhjensimme myös kotiamme ihan urakalla. Totuuden nimissä lähtevien tavararoiden kasaa oli kerätty jo useampi viikko ja mopo-talliin useampi vuosi. Eivätkä nämä suinkaan olleet ensimmäiset lähteneet tavarat, vaan kuluvan vuoden aikana paljon tavaraa on kierrätetty eteenpäin Oranssitorin ja Toisen kierroksen kautta. Koska itsepalvelukirppareilla ja netissä tavaran myyminen on kohtuullisen työlästä ja jotain jää kuitenkin aina kotiin palautuvaksi, päätin tällä kertaa avata Mopotallin ovet naapureille ja ohikulkijoille pariksi tunniksi ja jäljelle jäävät tavarat toimittaa suoraan Fidaan. Hyvä päätös, koska kuten kohta voitte todeta, tavaraa lähti PALJON ja nyt ei tarvitse miettiä enää niiden kohtaloa. Naapureista ja ohikulkijoista ei tosin kovin paljoa iloa ollut, vaan Fidaan lähti kelpo kuorma.

SIIVOUSPÄIVÄNÄ KADONNEET MUUTTOLAATIKOT
1. Muuttolaatikko: Vaatteita, kenkiä sekä naisten ja miesten sisäpelikengät Fidaan
"Mä kyllä tarvitsen näitä koriskenkiä kun menen seuraavan kerran pelaamaan ulkokorista." Öh, mäkin tarvitsen näitä 90-luvulla viimeksi käytettyjä siskon vanhoja pyöräilytrikoita ihan joka päivä.

2. Muuttolaatikko: Lasten kirjoja, pelejä ja reppu sekä vähän ällö matkasyöttötuoli  Fidaan
Karmivat palapelikirjat saivat vihdoin lähteä! Näistä saa takuuvarman sotkun lastenhuoneeseen HELPOSTI. Ei voi ikinä suositella ostettavaksi kenellekään alle 10-vuotiaalle.

3. Muuttolaatikko: Pokkareita ja jotain viime vuosisadan alkpuolen kovakantisia Fidaan
Suurin osa mopotalliin vuosia sitten siirtyneitä sci-fi-kirjoja. Muutama siirtyi kauhukseni takaisin kotiin.. Suurin osa Lonely Planeteista teki jo ajat sitten kauppansa kirppareille 5-10 euron hintaan, mutta jostain syystä käsiin on jäänyt mm. San Diego & Tijuana. Yllättävää.

4. Muuttolaatikko: Mielessä palasiksi sahattu Ikea Billy-kirjahylly Fidaan
Voidaanko huonekaluja laskea muuttolaatikollisiksi? Mielestäni voidaan, etenkin kun kaamean hökötyksen näkisi mieluummin osiin sahattuna kuin kokonaisena. Fida otti ilolla vastaan punaisen värin takia.

5. Muuttolaatikko: Ikea Billy cd-torni ja laatikollinen cd:itä ja dvd:itä Fidaan
Mieheni mielestä cd-kausi on auttamatta taaksejäänyttä elämää. Päätin kuitenkin kerätä cd-laatikoista parhaat talteen, koska lapset ovat viime aikoina kuunnelleet huolestuttavan paljon Protocool-nimistä yhtyettä. Bändin cd sattuu olemaan yksi niitä harvoja kodistamme vielä löytyviä. Ei niin tuskallisessa vaiheessa kuuntelivat Queenia ja hoilasivat kovaan ääneen "is a kaind o massik". Jos pojat siis kelpuuttavat mitä tahansa musiikkia, niin mieluummin J.Karjalaista, Stingiä, Queeniä, Bo Kaspers Orkesteria jne. ennekuin joku keksii heitä lahjoa Robinilla.

6. Muuttolaatikko: Nahkasalkkuja, Ikean valokisko ja erikokoisia uunivuokia, viltti ja muoviset saapaslaatikot  Fidaan
Ensinnäkin Huippuhommalle kiitos keittiömatematiikasta: Sen sijaan, että säilöö kaapissaan neljää Ikean vuokaa ja kahta Iittalan vuokaa, eli yhteensä kuutta vuokaa, joita ei käytetä yhtäaikaisesti, voi hankkiutua eroon Ikean vuoista ja hankkia tilalle kaksi Iittalan vuokaa.
Se, että vain yksi viltti sai tällä kierroksella lähteä on kyllä huvittavaa. Kodistamme löytyy varmasti yli kymmenen vilttiä, joita kaikkia ei todellakaan tarvita. Kaikkiin vaan liittyy vielä käsittelemätöntä tunnearvoa..

7. Muuttolaatikko: Ikean pyörillä oleva laatikko pöytäkoneelle (näille on varmasti ollut joskus joku nimi) roskiin
Edes Fida ei ollut enää kiinnostunut. Saatan kyllä ennen roskiin heittämistä irrottaa pyörät talteen, niitä kummasti aina tarvitaan.

8. Muuttolaatikko: Peili, vauvapulkka ja lasten uimahousuja serkulle kierrätykseen
Peilin kai serkku ensisijaisesti halusi, mutta tarjosin samaan pakettiin Fidaan matkalla ollutta vauvapulkkaa. Stiga ei kuulemma olisi kelvannut, mutta tämä AlpenGaudi kyllä. Palkkiona peilistä serkku lupasi leipoa jotain herkullista!

9. Muuttolaatikko: Pahviroskaa, tuulilasinpesunestekanistereita ja kaksi veneen akkua roskiin ja ongelmajätekeräykseen
Lasketaanko roskat muuttolaatikkoleikissä? Kyllä niiden poistaminen ainakin tilaa tuo.

10. ja 11. Muuttolaatikko: Parvekevaunut ja kestovaippoja kaverille
Tässä kohtaa oli pakko konsultoida Saaraa leikin säännöistä ja päätimme, että omantunnon mukaan tämäntyyppisiä tavaroita voi "tunkea muuttolaatikkoon". Isot Emmaljungat vievät kyllä kaksi muuttolaatikollista.

12. Muuttolaatikko jäi odottamaan myyntiä huuto.netissä tai torissa
Myyntiin lähtee häälahjaksi saatu Teema -teekannu, jonka tiputtava nokka ei ole koskaan ihastuttanut. Samoin pari KoKo-kuppia saa mennä, ne kun ovat jotenkin epästabiilin oloiset kartiomaisen muotonsa takia. Lisäksi myyntiin menee yhdet priimat Viking-talvisaappaat, joista opin, ettei lapsillekaan kannata ostaa kenkiä sovittamatta vain sen takia, että saa hyvällä alennuksella. Myös kasa parempikuntoisia lastenvaatteita taitaa lähteä pakettina huuto.netissä.

13. Muuttolaatikko: Ainakin kolme ämpäriä, kolme pesuvatia, Ikean iso muovinen säilytyslaatikko ja kukkaruukkuja jäi odottamaan toimenpiteitä: roskiin vai kierrätykseen?
En kehtaisi heittää roskiin, mutta kuka tällaisia huolii? Eivät ne tännekään mahdu. Toisaalta talvella voisi tehdä monta jäälyhtyä samaan aikaan jos ämpärit säilyttäisi. Ai ei vai?

Lisäksi poistamatta jäi kaksi vanhaa yöpöytää ja viinipullon kori. Epäloogisuuden nimissä näitä ei tehnyt mieli tunkea muuttolaatikkoon.

Yes, I can!

Jos ylpeydellä voi olla mitään rajoja, niin nyt ollaan hyvin lähellä niitä! Alkukesä on mennyt pohdiskellessa, ihmetellessä ja lopulta ommellessa: Neljän vuoden säilömisen jälkeen jokainen kankaanpalanen on vaihdettu ja 1990-luvulta appivanhempien mökkiaitan räystään alla säilytetyt Emmaljungat ovat taas käytössä.

Ruostuneen rungon jynssäsin uuden kiiltäväksi saippuvillalla ja homeiset kankaat leikkasin kaavoiksi. Istuinosan kernin tilalle vaihtui taannoisen purjeveneemme puomipeitteestä ylijäänyt markiisikangas, ja kuomun herkullisen värisen markiisikankaan ostin vuosia sitten kangaskaupan alelaarista. Istuinosan ompelin ensimmäisen kerran jo neljä vuotta sitten, mutta kappaleiden yhteen liittäminen vinonauhalla ilman kunnon huolittelua kostautui ja saumat lähtivät käytössä repeämään. Purin siis istuinosan kankaat uudestaan kappaleiksi ja huomioin saumoihin kohdistuvat voimat ompelemalla kappaleet yhteen kunnon tikkauksin ja siksakilla. Saumavarat viimeistelin lopuksi vinonauhalla.

Kuomun kunnostusta pohdin pitkään, koska kiinni niitattujen kankaiden irrottaminen ei suju lainkaan yhtä vaivattomasti kuin useimmissa nykyvaunuissa. Kun selvisi, että niitit saa irti poraamalla, jäi enää pohdittavaksi kuinka kuomu kankaineen kasataan uudestaan. Itsehän ehdin jo ilahtua, että popniiteillä homma hoituu. Asiantuntija Starkissa kertoi, että ei hoidu, sillä rattaisiin tarvitaan vähän kestävämpiä metalliniittejä. Niittejä ei voi myöskään tarvittaessa kiristää tai löysätä. Myyjän suosituksesta ostimme niittien sijaan ruuveja, lukkomuttereita ja prikkoja,  vaikka itse vielä tuossa vaiheessa irvistelinkin ruuvien rumuudelle. Jatkoin tiedusteluja, ja ihan varteenotettavasti enoni ehdotti, että niittauttaisin kuomun jossain veneverhoiluliikkeessä. Tässä vaiheessa vaihtoehtoja kuomun kiinnitykseen oli mielestäni riittävästi ja uskalsin pyytää poran käyttäjiä poraamaan kuomun niitit irti. The moment of no return!

Uuden kuomukankaan raitojen kohdistaminen vaati jonkin verran pähkäilyä, samoin saumakohtien huolittelu. Alkuperäinen kernikangas oli siisti huolittelemattakin, mutta uusi markiisikangas taas lähtisi helposti purkautumaan. Kappaleet leikattuani huolittelin reunat istuinosassa käytetyllä vinonauhalla, jonka jälkeen yhdistin kappaleet tikkauslangalla. Nylon-lanka olisi todennäköisesti ollut parempaa, sillä tikkauslangan käyttäminen sekä ala- että ylälankana tuotti varsin rumaa tikkiä molemmilla kokeilemillani ompelukoneilla. Eikä tikkauslangan purkaminen varsinaisesti ole yhtään kivaa (ennen kuin tajuaa miten se kannattaa tehdä, tietenkin).

Kun kaikki saumat oli lopulta ommeltu, kiinnitin kuomun kokeilumielessä ruuveilla. Ja kappas, nehän näyttivätkin oikein hyviltä, ja päätin käytännöllisyyden nimissä jättää ruuvit paikalleen. Voi sitten pestä jos vaikka lokki kakkaa kuomun päälle. Kokonaisuuden viimeisteli vanhimman murun taaperoajoilta säilyneet valjaat, jotka sai kiinnitettyä rattaiden runkoon. Pikkumurukin tykkää istua rattaissa kun valjaat mahdollistavat liikkumisen ihan erilailla kuin nykyiset neli- tai viisi-pistevyöt.


Ja kyllä se aika paljon ilahdutti,  että uusittujen rattaiden ensimmäisellä ulkoilutuksella ohikulkijat jo kyselivät mistä tällaisia saa ostaa. Vieno puna poskilla olen ihan järkyttävän ylpeä itsestäni!

Kuomun kernikangas noin 1980- ja 1990-lukujen vaihteesta. Omaan makuuni aivan liian kasari-kamaa, onneksi oli siis homeessa.