Maailman helpoimmat pitsisukat ja -säärystimet

Innostuin jo marraskuun puolella neulomaan pukinkonttiin pehmeitä paketteja lankalaatikkoon unohtuneista langoista. Kun itsestään selvät Novitan pipolangat oli tuhottu, siirryin haastavampiin lankakeriin. Paksuhko, kiiltävä, marjapuurosta lilaan taittava lanka tekee useimmista ihan kalman värisiä, joten lanka piti saada mahdollisimman kauas kasvoista. Siitä tulikin tämän joulun onnistuneimmat ja itseäni eniten ihastuttaneet tekeleet!

Säärystimet

Ensin puikoille pärähti naapurin suloisen nuoren neidin säärystimet. Kuvio löytyi vuosia sitten tekemästäni mallitilkusta ja on todella helppo tapa saada joustavasta neuleesta pitsimäisen tyylikäs. Neljällä jaollisessa kuviossa oikean ja nurjan raidan väleissä kulkee helmineule:

1. krs: *ooon* toistetaan haluttu määrä

2. krs: *onoo*

Työ käännetään aina kerroksen päättyessä ja näitä kahta kerrosta toistetaan haluttuun mittaan saakka. Työ viimeistellään ompelemalla reunat yhteen.

Polvisukat

Siskoni vastasi hienovaraisiin tiedusteluihin haluavansa mieluummin sukat kuin säärystimet. Pitkävartiset villasukat tuntuvat olevan nyt muodissa ja ohjeita löytyi viimeisimmästä Suuresta Käsityölehdestäkin (11-12/2013) useampia. Stiching Bitch - Sankarineulojan käsikirja (2011) tarjosi kuitenkin jälleen kerran voittajaohjeen: Vilma Vuoren suunnittelemat Veikeät polvisukat, s. 331.

Alkuperäisessä ohjeessa sukat neulotaan numeron 2-2,5 puikoilla, mutta ilman mallitilkkuakin oli selvää, että minun lankaani neulotaan vähintään nro 3,5 puikoilla kun lanka oli noin Novitan Seitsemän veljeksen vahvuista. Aikaisemmin valmistuneista säärystimistä arvioin neuleen tiheyttä ja päädyin kertomaan alkuperäisen ohjeen silmukkamäärät 2/3 (kun käyttäjä on siis noin 175 cm pitkä naisihminen). Kymmenen silmukan pitsimallikertoja tuli sukkiin näin alkuperäisen kuuden sijaan neljä. Sukkien neulominen aloitettiin kärjestä ja tein molemmat sukat parissa illassa nilkkaan asti valmiiksi ennen varsien neulomista, ajatuksena varmistaa langan riittäminen. Kun alkuperäisessä ohjeessa mainostetaan, että sukat on hauska neuloa ja tuossa tuokiossa valmiit, niin näin todella on!! Ja kuitenkin mallista tulee tyylikäs ja näyttävä.

Joulun pyhät kului huokaillessa siskon sukkien perään, sillä tarjotusta palautusoikeudesta huolimatta sukat näyttivät liimautuneen aika tiukasti hänen jalkoihinsa. Mutta mikäs sen hienompaa jos lahja miellyttää myös saajaansa!

Piparkakkutalo taipui hyppyrimäeksi

 

Joulumatkalle itään pakattiin mukaan kesken jäänyt piparkakkutalon aihio. Suunnitelmissa oli pitkin joulukuuta ollut tehdä oikein iso ja komea hyppyrimäki. Kun tämän joulun todellisuus alkoi paljastua, tajusin, ettei maailma ehkä kaadu piparkakkutalon kokoon vaan lähinnä piparkakkutalon puuttumiseen. Siispä vähensin suunnitellun talon koosta puolet pois ja johan alkoi piparkakkutaloa paistua.

Äidin ja siskon valmistellessa jouluruokia, ehdin lopulta pykäämään piparkakkutalon kasaan. Hesarin sivuilta löytyi oivalliset ohjeet piparkakkutalon kasaamiseen ja todella, niitä noudattelemalla piparkakkutalo ei mene pipariksi. Parhaat itselleni uudet vinkit olivat ehdottomasti piparkakkutalon eri osien reunojen tasoittaminen suoriksi kuorimaveitsellä sekä talon kulmien leikkaaminen 45 asteen jiiriin puskusaumaa varten. Näillä vinkeillä talon saa liimausvaiheessa pysymään paremmin kasassa ja saumoista tulee siistejä. Aiempina vuosina olen  jo ehtinyt todeta käytännölliseksi katon rakentamisen "lankuista", jotka voi leikata vastapaistetusta isosta levystä halutun kokoisiksi, sekä taikinan kaulimisen suoraan leivinpaperille, jolloin vältytään raakojen palasten venymiseltä pellille siirrettäessä. Jos piparkakkutalon seinistä haluaa kaarevia, kannattaa taivutettavat osat paistaa "melkein kypsiksi" ja siirtää kuumina esimerkiksi sopivan säteisen lasipullon päälle jäähtymään. Normaalin kypsäksi paistettu piparkakku ei välttämättä ole tarpeeksi pehmeä taipumaan. Jäähtyneistä piparkakuista saa leipäveitsellä sahattua nättejä paloja tarvittaessa.

Tämän vuoden piparkakkutalosta tuli harjoitusmäki, jota koko syksyn lapsia pohdituttaneen Star Warsin kunniaksi Stormtrooper koelaskee. Ehkäpä näillä harjoituksilla voidaan ensi jouluksi laittaa Darth Vader laskemaan isoa mäkeä. Sopisi teemaan näin mäkiviikon alla!

21.-24. joulukuuta

Kun joulun pyhät on vietetty ja hurja joulutohina takana, voin paljastaa, että huolimatta blogipäivitysten puuttumisesta lapsemme saivat joulukalenteripäivityksensä vielä viimeisinä aamuina.  Mutta sen verran hulina iski flunssaisen äidin päälle loppumetreillä, että tein johtajaratkaisun ja jätin kalenterin päivittämisen 21. ja 22. joulukuuta väliin. Hieman yllättäen lapsilta tuli asiasta palautetta jo heti ensimmäisenä aamuna ennen seitsemää. Siispä 23. päivän aamuksi asia korjattiin leipomalla jokaiselle lapselle oma numeropipari. Kummasti vanhemmille tarkoitetut  sydämet katosivat kuusesta ensimmäisinä.. Jouluaattona ympyrä sulkeutui ja kuuseen ripustettiin samoja "miksi näitä nyt kutsuttiinkaan"-tankoja, joilla joulukalenteri aloitettiin 1. päivä tätä kuuta. 

20. joulukuuta

Itkuhan siitä tuli kun ihan kuolemanväsyneenä tajusin, että lapsella on aamulla koulun ensimmäiset joulujuhlat ja se tonttuasu, josta hän on sitkeästi muistuttanut päivittäin viimeiset kolme viikkoa, on edelleen tekemättä.

Onneksi maailman ihanin aviomies tajusi muutaman krokotiilin kyyneleen jälkeen tuoda ompelukoneen eteeni ja laittaa töpselin seinään. Jos jotain korkeampia voimia on liikkeellä, niin nyt taisi joku tajuta, että punaisen langan on syytä osua suoraan käteeni. Osui ja lankakin meni neulan silmään sujuvasti. Punaisesta college-kankaasta syntyi ihan älyttömän vähällä vaivalla tonttulakki ja sille kaveriksi tuubihuivi. Punaiset fudis-sukat harmaiden polvipituisten verkkarien seuraksi löytyivät onneksi puhtaiden pyykkien joukosta. 

Eiköhän näillä eväin saada oikein hieno tonttu joulujuhliin! Ja voisin väittää, että tämän aamun kalenterilöydökset ovat ainakin yhdestä pienestä ihmisestä aivan maailman paras juttu!

 

19. joulukuuta

Kuuseemme sujutetut Lindtin joulupukit tuovat jotenkin mieleeni pyhimys- ja madonnaveistokset vanhoissa kirkoissa. Hullunkurista kyllä, niitä ajatellessa tulee heti jouluisampi olo. Ehkä tähän synkeään harmauteen kadonnutta joulumieltä voisikin käydä etsimässä vaikka lähikirkon joulukonsertista.

Mitään piiloviestintää ei kuitenkaan tämän päivän kalenteriin liity, vaan tarjolla on vain puhtaasti hyvää suklaata. Sillä on varmaan hyvä aloittaa aamu huonomminkin nukutun yön jälkeen. Ja onnitella itseään siitä, että seuraavaksi siirrytään kakkosella alkaviin päivämääriin.

18. joulukuuta

Joulukuun 18. päivänä haetaan kuusi. Yleensä kuusi on haettu vasta silloin kun kuusikauppiaista suurin osa on jo lähtenyt joulun viettoon, mutta tänä vuonna koulun vanhempainyhdistys saa kuusirahat.

Tanssivat enkelit ovat meidän perheemme ensimmäiset kuusenkoristeet. Tein ne esikoisen ollessa pienen pieni, pitkiä päiväunia nukkuva suloisuus. Silloin kun oli vielä aikaa ja energiaa puuhailla vaikka mitä. On nytkin aina välillä, mutta silloin sitä vasta olikin.  

Enkeleihin upotin sisustustyyny- ja iltapukukankaita, osan käyttämättä jääneestä hunnusta, rautalankaa sädekehäksi ja paperimassapalloja päiksi. Harsosiivet ja kaulaliinat kietaisin solmuun paperimassapallon läpi työnnetyn rautalangan ja sitä peittävän mekkotuubin ympärille. Päät väritin sieviksi tusseilla. 

Olin aikanaan aivan ihastunut näihin enkeleihin. Nyt ne ovat jotenkin nostalgisia ja muistuttavat perhe-elämämme vaaleanpunaisesta (tai ehkä vaaleansinisestä jos tarkkoja ollaan) alkutaipaleesta!

17. joulukuuta

Ensimmäiset joulukortit ovat saapuneet ja on tullut aika virittää ripustussysteemit paikalleen. Punaista paketointinauhaa teipataan eteisessä olevaan oveen ja kortit ripustetaan siihen klemmareilla. Joulukalenterin kuvaushetkellä kaikki kodistamme löytyvät miljoona klemmaria olivat vaan jossain hyvässä piilossa, joten tässä on käytetty vaihtoehtoisia virityksiä. Idean taisin saada viime vuonna Huippuhomman joulukalenterista ja sitä silloin jo sovelsin meiltä löytyviin materiaaleihin.

Huomatkaa muuten, että tämän vuoden joulukorttimuodissa silkkinauhat ovat selvästi in!