8. joulukuuta

Juhlistimme itsenäisyyttä niin huolellisesti, että tänään oli suuri helpotus saada idea 8. päivän koristeluihin kyläilemään tulleelta äidiltäni. Tuliaisina saimme nimittäin viisi somaa tonttua Lappeenrannasta Linnoituksen Joulumarkkinoilta - Handmade by Anu. Yksi kullekin perheenjäsenelle. Kodin joulukoristelut siis jatkuvat jälleen huomenna kun lapset saavat etsiä tontuille hyvän paikan ja sanoisin, että tällä vauhdilla jouluaattona on koti varmasti koristeltu!

7. joulukuuta

Juuri ennen kuin juoksin ulko-ovesta itsenäisyyspäivänviettoon, ehdin sujauttaa kuuseen uudet koristeet odottamaan seuraavan päivän kotiinpalaajia. Lastenhuoneen joulukoristelut saavat alkaa.

Viime jouluna askartelimme ison murun kanssa liudan paperisia vakoojatonttuja, jotka kiinnitettiin ikkunaan Sinellistä ostetuilla pienillä koukullisilla imukupeilla. Inspiraation lähteenä oli koko perheen suosikkijoulukirja, joka sattui viime ja edellisenä jouluna tarttumaan kirjastosta mukaan vähän vahingossa. Nyt kun olisi kyse jo perinteestä, ei kirjaa enää löytynyt joulukirjahyllystä.

Kirjan löytäminen ilman teoksen tai kirjailijan nimeä on haastavaa. HelMetin hakukoneesta löytyy varmaan miljoona Joulupukki-alkuista kirjaa. Vakooja-, agentti- tai ninjatontuista ei ollut mitään iloa myöskään. Siispä jos joku tietää nimen tälle hauskasti kuvitetulle joulusadulle, jossa vakoojatontut käyvät urkkimassa lasten lahjatoiveita, ja joulupukin vaatteet muuttuvat vaaleanpunaisiksi, niin kertokaa ihmeessä. Tekijä on muistaakseni suomalainen ja kirja tehty 2000-luvulla. Meidän ikkunatonttumme ovat lähes suoraan kopioitu tuosta mainiosta kirjasta.

Jouluinen salapoliisityö vakoojatonttujen löytämiseksi jatkuu.

6. joulukuuta

"Minkä takia 6.12. juhlitaan itsenäisyyspäivää? Mitä on suomalaisuus? Millaisia suomalaisuuden symboleja on?"

Nämä kysymykset kätkeytyvät kutosen taakse. Ehkä vähän mielikuvituksettomia, mutta kellokin on jo tarpeeksi. Keskustelua näistä teemoista heräteltiin lasten kanssa tänään päivällispöydässä ja aamupalalla selvästi jatketaan. Samalla täytynee korjata käsitys, että "Siniristilippumme" eli Lippulaulu olisi Maamme-laulu. Laulu kuulosti kyllä ylväältä, joskin pelottavalta 7-vuotiaan laulamana.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lisäys 9.12.2013: Suomen lipun kuva on kopioitu wikipediasta ja tulostettu akvarellipaperille. Ajatuksena oli ripustaa liput aikanaan myös kuuseen.

Kuusenkoristeita joulukorteista

Päivän joulukalenterin lupausten mukaisesti askartelimme lasten kanssa vanhoista joulukorteista kuusenkoristepalloja. Mutta ei ollutkaan sitten ihan helpoimmasta päästä jouluaskarteluja. Ohjeessa olisi voinut hyvin lukea K-18. Mutta kelpoapulaisia muruset jokatapauksessa olivat.

Ohje pääpiirteissään menee näin: Leikataan 20 samankokoista ympyrää pahvista ja piirretään näiden jokaisen sisälle ulkoreunoihin ulottuva tasasivuinen kolmio. Kolmion ulkopuolelle jäävät reunat taitetaan ulospäin. Reunat liimataan yhteen pallon yläreunasta alkaen siten, että naru jää keskelle ja narun solmu pallon sisälle. Yksi ympyrä on joka suuntaan ikäänkuin osa viisiterälehtistä kukkaa. Liimausvaiheessa kannattaa käyttää pyykkipoikia puristimina jos tuntuu, etteivät omat kädet riitä. Ennakko-odotuksista poiketen  viimeinen pala on helpoin saada paikalleen.

Pienempi kuvan palloista on tehty halkaisijaltaan 2,5 cm olevista ympyröistä. Halkaisija oli liian pieni: Joulukorttipahvi alkoi taitettaessa irvistellä (eli paperikerrokset rakoilla) ja työstäminen oli ainakin normaalikokoisen aikuisen sormilla todella hankalaa. Isommassa palaset ovat halkaisijaltaan 4 cm, ja työstäminen oli kaikin puolin helpompaa. 

Alle kouluikäisille lapsille tästä työstä sopii hyvin piirtämis- ja leikkaamisosuudet, mutta liimaaminen oli kyllä aika hankalaa aikuisellekin. Myös reunojen taittelujen kanssa kannattaa olla tarkkana, koska niiden täsmällisyys vaikuttaa suoraan liimattavuuteen ja pallon ulkonäköön. Kuitenkin liimaamisvaiheessa oli kätevää kun oli yhdet pienet kouluikäiset sormet apuna.

Askartelun saldo: kolme valmista palloa puolentoista tunnin työllä.

5. joulukuuta

Tämän aamun suklaisen herätyksen jälkeen oli pakko keksiä joulukuun 5. aamuksi jotain terveellisempää. Posti toi joku aika sitten Postia sinulle -asiakaslehden, jonka sivulla 14 on esitelty hauskannäköisiä, vanhoista joulukorteista askarreltuja palloja. Siispä kävin vihdoinkin kaivamassa kellarista joululaatikon, johon olin askartelutarkoituksia varten säästänyt joulukortteja menneiltä vuosilta. Kortit kuuseen ja viesti perään.

On muuten aivan hurmaavaa, että isommat lapset parhaillaan opettelevat lukemaan. Joulukalenteriksi riittäisi pelkkä pieni viestikin, jota aamuhämärässä yhdessä tavata. Mutta onhan toki jännempää, että viesti sisältää myös lupauksen hauskasta yhteisestä tekemisestä. Askartelu kun tuntuu kulkevan geeneissä.

4. joulukuuta

Vielä ehtii, ollaan joukuun 4. päivän puolella. Suklaata. Stockmannin putiikissa vain näissä Lindtin suklaapalloissa oli narut. Käsittämätöntä.

Jokaiselle nimikoitu suklaa. Pari nimikoimatonta reippaille pukeutujille ja puuron syöjille, sekä yksi äidille, joka ei ole karjunut kertaakaan ennen kello kymmentä. Njoo....

3. joulukuuta

"Rakkaat lapsemme,

Pahoittelemme, ettette saaneet tänä(kään) vuonna suklaakalenteria, ettekä Lego Star Wars -kalenteria. Toivottavasti ette aikuisina koe jääneenne suureen sosiaaliseen paitsioon ainakaan tämän takia. Unelmakalenterien sijaan saitte vanhemmat, jotka joka joulukuun ilta jouluun asti ennen nukkumaanmenoa (tai vielä useammin nukkumaanmenon jälkeen) viettävät hetken, toisinaan toisenkin, puuhaillen (eli hikihatussa työstäen) joulukalenteria iloksenne. Ajatellen teitä ja vain teitä....."

Vuosien kulumisessa on puolensa. Syntyy perinteitä ja tapahtuu "muistan mitä tein viime vuonna tähän aikaan (ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä vuonna..)"-ilmiö. Ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan vaan voi turvautua "perinteeseen". 

Esimerkiksi tänä vuonna 30.11. noin klo 23 muistimme unohtaneemme lasten joulukalenterien hankkimisen (siis ei paperisten, vaan niiden jännempien). Sama on tapahtunut ennenkin, joten muistimme heti myös kellarissa majailevan joulukalenterikuusen. Muutama vuosi sitten kuusi leikattiin pistosahalla Ikean Ivar-sarjan kuusipuisesta klaffipöytälevystä. Ja maalattiin mustaksi. Pieniin metallisiin taulukoukkuihin ripustettiin numeroituja pussukoita. Silloinkin oli 30.11. ja kello noin 23.

Ensimmäisenä vuonna tein kuuseen kunnianhimoisesti kaikki "luukut" valmiiksi tuona viimeisenä iltana ennen joulukuun 1. päivää. Toisena vuonna tein muutaman joulukalenteripäivän valmiiksi ja sitten unohdin koko homman (onneksi lapset olivat vielä niin pieniä, etteivät odotukset olleet suuret). Kolmantena vuonna kuusi oli vain koristeena. Nyt neljäntenä vuonna kuusen koristukset vaihtuvat päivittäin ex-tempore-luontoisesti. Etenkin kun näitä ex-tempore-ideoita on jo useampana jouluna kehitellyt, eikä tarvitse aloittaa joka ilta ihan tyhjästä. Siispä eilen tehtiin lumihiutaleita, tänään leivotaan pipareita, huomenna syödään ehkä aamupalaksi suklaata.

Piparin tuoksuista joulukuun kolmatta!