"Rakkaat lapsemme,
Pahoittelemme, ettette saaneet tänä(kään) vuonna suklaakalenteria, ettekä Lego Star Wars -kalenteria. Toivottavasti ette aikuisina koe jääneenne suureen sosiaaliseen paitsioon ainakaan tämän takia. Unelmakalenterien sijaan saitte vanhemmat, jotka joka joulukuun ilta jouluun asti ennen nukkumaanmenoa (tai vielä useammin nukkumaanmenon jälkeen) viettävät hetken, toisinaan toisenkin, puuhaillen (eli hikihatussa työstäen) joulukalenteria iloksenne. Ajatellen teitä ja vain teitä....."
Vuosien kulumisessa on puolensa. Syntyy perinteitä ja tapahtuu "muistan mitä tein viime vuonna tähän aikaan (ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä vuonna..)"-ilmiö. Ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan vaan voi turvautua "perinteeseen".
Esimerkiksi tänä vuonna 30.11. noin klo 23 muistimme unohtaneemme lasten joulukalenterien hankkimisen (siis ei paperisten, vaan niiden jännempien). Sama on tapahtunut ennenkin, joten muistimme heti myös kellarissa majailevan joulukalenterikuusen. Muutama vuosi sitten kuusi leikattiin pistosahalla Ikean Ivar-sarjan kuusipuisesta klaffipöytälevystä. Ja maalattiin mustaksi. Pieniin metallisiin taulukoukkuihin ripustettiin numeroituja pussukoita. Silloinkin oli 30.11. ja kello noin 23.
Ensimmäisenä vuonna tein kuuseen kunnianhimoisesti kaikki "luukut" valmiiksi tuona viimeisenä iltana ennen joulukuun 1. päivää. Toisena vuonna tein muutaman joulukalenteripäivän valmiiksi ja sitten unohdin koko homman (onneksi lapset olivat vielä niin pieniä, etteivät odotukset olleet suuret). Kolmantena vuonna kuusi oli vain koristeena. Nyt neljäntenä vuonna kuusen koristukset vaihtuvat päivittäin ex-tempore-luontoisesti. Etenkin kun näitä ex-tempore-ideoita on jo useampana jouluna kehitellyt, eikä tarvitse aloittaa joka ilta ihan tyhjästä. Siispä eilen tehtiin lumihiutaleita, tänään leivotaan pipareita, huomenna syödään ehkä aamupalaksi suklaata.
Piparin tuoksuista joulukuun kolmatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti