Joulu on pelastettu! Valehtelematta ainakin tunnin vieneen hakuoperaation jälkeen löysin HelMetistä etsimäni vakoojatonttu-joulukirjan ja senkin ihan vain siksi, että tietokantaan oli laitettu kirjan kansikuva. Etsintäoperaatio alkoi edetä kun lopulta muistin, että tarkennetulla haulla pystyn rajaamaan aika monta joulukirjaa pois. Etsimäni teos löytyi kuitenkin vasta noin 50. tulossivulta.
Ja tämä mysteeriteos on siis nimeltään Aattojen aatto (Elina Warsta, WSOY 2008)!
Lucian päivän kunniaksi paketoin Aattojen aaton ja muutaman muun joulukirjan valkoiseen paperiin punaisella nauhalla. Kirjapaketeista saatiin hyvä kasvatuksellinen keskustelutuokio lapsille kun myös isän, äidin ja pikkusiskon nimikoidut paketit löytyivät aamulla avattuina kalenterin luota. Lahjapakettien henkilökohtaisesta avaamisoikeudesta oli luontevaa jatkaa hieman abstraktimmalle tasolle, kuten siihen, että toisen vastaamisvuorolla on syytä antaa toisen vastata, vaikka itse tietäisikin vastauksen. Pari muutakin viime aikaista esimerkkiä tuli keksittyä. Näinköhän meni keskustelut perille. Vakoojatontut kuitenkin herättivät ansaitun riemastuksen!
Elina Warstan loistavan hauskan Aattojen aaton kunniaksi listaan tähän hakukoneita varten muutaman sanan: agenttitonttu, vakoojatonttu, salapoliisitonttu, ninjatonttu, mutanttitonttu, naamiotonttu, hiipivä tonttu, vaaleanpunainen joulupukki, lyhytpartainen joulupukki, lyhyt parta ja joulupukki. Luulis nyt löytyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti