Marsipaaniyliannostus

Isomuru täytti seitsemän. Ei voi oikein vieläkään uskoa. Mutta sen kunniaksi piti siis leipoa kakkuja. Intiaanihenkisille kaverisynttäreille leivottiin maalitaulukakku sillä seurauksella, että se paljon hehkuttamani marsipaani tursuaa nyt ihan oikeasti korvista. Tursusi jo siinä vaiheessa kun olisi pitänyt ottaa kuva, joten en ottanut. Seuraavan päivän sukulaissynttäreille piti siis keksiä jotain muuta. Se jotain muuta oli punaherukkahillolla, kermarahkaseoksella ja tuoreilla marjoilla täytetty kääretorttu, joka koristeltiin kermarahkalla, mansikoilla, vadelmilla, pensasmustikoilla ja suklaakeksitikuilla. Välillä vaan yksinkertainen on parasta.

Ja sitten jakoon tämänkertaiset opit:

• Kesäkuumalla kakku kannattaa koristella vasta juuri ennen esillepanoa, eikä marsipaani ehkä ole se ykköskuorrute.
• Jos kääretortulle ei löydy sopivan kokoista tarjoiluastiaa, soveltuu esimerkiksi lasten rannalta löytämä ja surffilautana käyttämä puoliksi palanut laudankappale tarkoitukseen oikein hyvin. Mielikuvitus on rajana.
• Lapset eivät vaan tykkää marsipaanista, eivätkä suurin osa ehkä kakuistakaan. Kääretorttupohjainen kakku runsailla täytteillä vaikuttaisi kuitenkin uppoavan paremmin.

 

Kesänpehmeä bambuneule

"Käsityö on keskeneräinen niin kauan kuin muistaa mitä siitä on tekemässä. Unohduksen jälkeen siitä tulee uusi mahdollisuus." -Veera, Tilkkuja, herkkuja ja langanpätkiä

Kuinka kamalan monta keskeneräistä käsityötä voi yhdeltä inspiraation odottajalta löytyä? Lankalaatikossani riittää projektia moneksi vuodeksi (ellei ihan loppuelämäksi) ja niinpä on aina suuri helpotus kun saa jonkun keskeneräisen työn joko a) valmiiksi tai b) siitä tulee uusi mahdollisuus. Ja yhtään uutta lankaa ei tietysti osteta ennen kuin vanhat on käytetty.

 

Heinäkuun alussa kaipasin villaneuleen tilalle jotain kesäistä ja kevyttä neulottavaa, jonka voisi ottaa myös lomamatkalle mukaan. Tämän kauniin ja helpon kesälomaprojektin ohje löytyi Suuresta Käsityölehdestä (7/2011, ainakin todennäköisesti, lehtihän on jossain hukassa) ja siitä tuli heti mieleen vuosikausia lankalaatikossa maannut bambulangasta virkattu takin katkelma. Mukava asento parveketuolissa, siideri käden ulottuville ja purkamaan. Surutta. Taas.

Neule koostuu kahdesta noin 30x65 cm kokoisesta kaitaleesta, jotka liitetään yhteen pienemmillä puikoilla tehdyllä kaarrokkeella. Viimeistelynä hihansuista ja selästä ommellaan noin 15-17 cm kiinni. Novitan Bambu-lanka sopi lehden ohjeen mukaiseen työhön erinomaisesti, ei tarvinnut varsinaisten  hihakappaleiden osalta muokata ohjeen silmukkamääriäkään. Kaarrokkeen purin pariin kertaan, koska ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä bolero tahtoi pudota harteilta. M-koossa 125 silmukan joustinneuleella tuli minulle sopivin kaarroke. Ja ohje oli niin helppo, että mukaelma samasta neuleesta vähän paksummalla langalla on jo puikoilla. Samanlainen "unohduksen kautta uudeksi mahdollisuudeksi"-käsityö samasta lankalaatikosta, tosin tämä "pititullahartiahuivi" oli jo valmiiksi purettu.

Ai mutta, tämä käsityö ei jäänyt vain mahdollisuudeksi. Kesänpehmeä bambuneuleeni on ennen kaikkea valmis!  Ja sellainen valmis, jonka voi hyvillä mielin laittaa julkisesti päälle, ilman mitään "itsetehty"-tuskaa. Enemmän tällaisia käsitöitä minulle, kiitos.

 

Vinkit lomamatkaneulojille

• Viritä silmukat muovi- tai bambu-puikoille, sillä ne saa ainakin Finavian ohjeistuksen mukaan ottaa lentokoneeseen sisälle.

• Ota neuleohjeesta kuva kännykkään. Näin ohje on aina mukana, eikä ohjelehti vie turhaa tilaa. Eikä tarvitse käyttää energiaa kadonneen ohjeen etsimiseen..

 

Mustikkaprinsessat

Ainoan oikean mustikkapiirakan pyöräyttäminen vaihtui lennosta mustikkaprinsessojen askarteluun, kun appivanhemmat pari päivää sitten piipahtivat kahville. Kellon lähestyessä puolta päivää ja sovittua vierailuajankohtaa mieheni tarjoutui hakemaan kaupasta baakkelsia, mutta eihän hyvä miniä sellaiseen voi suostua. Siispä väkertämään.

Mustikkaprinsessojen pohjaksi leivoin kääretorttupohjan (3 munaa, 1 dl sokeria ja 1,5 dl venhäjauhoja). Torttupohjasta leikkasin pienellä kahvikupilla paloja, joiden päälle sivelin ohuen kerroksen punaherukkahilloa. Hillon päälle sitten tuoreita mustikoita ja mustikoiden päälle sokeroimatonta kermavaahtoa. Jääkaapista löytyi juuri sopiva määrä keväisten synttärikarkeloiden jäljiltä marsipaania ja sokerimassaa, joilla päällystin mustikkaprinsessat. Pienten leivosten päällystämiseen pätee samat neuvot kuin isompienkin: kannattaa kaulia marsipaanista leivontamaton päällä reilusti päällystettävää leivosta isompi, jotta saa päällyksen levittymään kauniin tasaisesti. Kokonaisväkertamisaika n. 45 minuuttia alusta loppuun.

Mustikkaprinsessaleivokset muuten muistuttivat, että kyllä kunnon marsipaani (vihreät leivokset) aina sokerimassan (valkoiset leivokset) voittaa. Tulen siis jatkossa välttämään äklömakean sokerimassan käyttämistä viimeiseen saakka, ja suosittelen samaa muille. Suuresti ihastelemani leivontamaton avulla marsipaanin kauliminen kun on aivan yhtä helppoa kuin sokerimassankin. 

Postikortti Piranista

 

 

 

 

 

Lohikäärmeen selättäneen Pyhän Yrjön juhlinta Piranissa muuttui ihastuneeksi ihmetykseksi  kun katuvalot sammuivat ja sadat silkkilyhdyt nousivat liekin voimalla ilmaan ja täyttivät öisen taivaan. Kirkontornista lentänyt prinsessa tuntui tämän jälkeen ihan hoopolta. Ihana Piran!

 

 

Kylpyviitta lähtöhulinoissa

Lomareissu tai juhlat - maailma täytyy yrittää saada etukäteen valmiiksi. Jos ei jotain remontin poikasta keksi, niin ainakin on ihan pakko siivota KUNNOLLA. Ei riitä, että pahimmat pölyt ripsastaan tyhjiltä lattian osilta, vaan joka nurkka on jynssättävä ja matot tampattava (miehelle tämä oli perusteltavissa ainoastaan sillä, että saamme kotiimme muutamaksi yöksi kotivahdit). Ja jottei lähteminen olisi liian helppoa, niin pari ekstraprojektia kannattaa tehdä siinä samalla.

Tämänkertainen ekstraprojekti kaksi iltaa ennen lähtöä oli virallisen syntymälahjan väkertäminen serkkuni ihanalle pienelle pojalle. Olisihan tämän voinut aikaisemminkin toteuttaa, mutta idea vain odotutti itseään. Kunnes se yhtäkkiä iski suihkussa: Kylpyviittaa ei ole kenelläkään ja sitä tarvitaan aina!  Mallin otin pikkumurun teollisesti tuotetusta joululahjakylpyviitasta, joka on muodoltaan verraton sellaisille vanhemmille, jotka eivät osaa kääriä lapsistaan ja tavallisista pyyhkeistä kahta sekuntia pidempään koossa pysyvää pakettia. Tämä viitta pysyy lapsen päällä ihan itsestään.

Trikoopäärmeet viitan huoliteltavissa reunoissa olisivat kyllä saaneet jäädä tekemättä. Trikoon venyttely vähintäänkin triplasi työskentelyajan. Ja hermotkin meinasi mennä. Mutta kauniisti rivissä marssivat elefantit olivat sen arvoisia.

Lahjakortteja sankareille

Kyllä, tunnustaudun akateemisen askartelukoulun kasvatiksi. Syntymäpäiväkorttien ja -lahjojen äärellä kaivan viivottimen, paperiveitsen ja kapalevyä esiin. Yhtään haittaa ei ole myöskään opiskeluaikojen joulupaketointikokemuksesta kun kiireessä kieputtaa paperia paketin ympärille liikkuvassa autossa. 

Oman kodin tavarapaljous ahdistaa nykyään niin paljon, että olemme alkaneet antaa saman tavarakaaoksen keskellä olevien ystäväperheiden lapsille elämyslahjoja. Tällä kertaa lahjansaaja pääsee ystäviensä kanssa riehum.. siis reippailemaan reippailuhalliin. Lahjapaperiin kääritään sankarille lahjakortti vahvistukseksi lahjasta. Moniin paikkoihin saisi ostaa valmiin lahjakortin, mutta itse tehty on tähän asti koettu persoonallisemmaksi. Etenkin kun ajatuksena on ollut, että lahjan saaja saa lahjan mukana myös lahjan antajan aikaa.  

Yksinkertaisen lahjakortin pystyy hyvin taittamaan Wordilla. Toki taiton voi tehdä käsinkin, mutta jotenkin lapsille olen halunnut tehdä koneella. Tässä tapauksessa kävin print screenin avulla hakemassa Huimalan nettisivuilta teemaan sopivan kuvan (kiitos ja anteeksi, en kysynyt lupaa, mutta olemme sopivaksi katsottuna sadepäivänä tulossa käymään). Lahjakortista saa helposti näyttävän valitsemmalla tulostukseen tavallisen kopiopaperin sijaan esimerkiksi akvarellipaperia. Liimasin tulostetun lahjakortin kapalevylle ja leikkasin paperiveitsellä viivotinta apuna käyttäen ylimääräiset reunat pois. Lahjakortin toiselle puolelle kopioin kuvassakin näkyvästä venäläisestä shakkilaudasta osan. Ei löydy sitten keltään muulta samanlaista.

Ilahduttavinta oli, että omat lapset saivat valita annetaanko synttärisankarille tavara vai lahjakortti. Lahjakortti voitti.

Lahja käärittiin jo kotona mustaan silkkipaperiin ja askarteluaarrelaatikon kätköistä löytyi paketin viimeistelevä samettinen haisuli. Akateemisen askarelukoulun kasvattina olen erityisen tyytyväinen paketin väritykseen.

Mansikka-aika

Äitini osti viikonloppuna 20 kg mansikoita. Kolme laatikollista putsasimme pakastimeen vauhdikkaasti teelusikkatekniikalla (kanta siis yksinkertaisesti irrotetaan teelusikan kärjellä, helppoa), neljäs laatikollinen jätettiin syötäväksi. Niistä mansikoista oli luonnollisesti pakko tehdä kesän ensimmäinen mansikkakakku.

Pohjaksi tein sokerikakun, jonka kuorrutin britakakku-henkisesti marengilla. Tai siis jollain, josta olisi tullut marenkia jos olisin ensin putsannut sokerikakkutaikinan jämät huolellisemmin pois kulhosta. Läsähtänyt marenkikin on toki parempaa kuin ei marenkia laisinkaan. Ja ihan todella: jos kakun täyttää kermavaahdolla ja mansikoilla, ei lopputulos voi olla kuin hyvä!

Vaikka alunperin tarkoitus oli lähinnä oikaista mökkiolosuhteissa kaikki "monimutkaisemmat" leivontavaiheet, sopii mehevä sokerikakkupohja erinomaisesti britakakkuun! Ja marenki mansikoihin, oih. Oikaisen siis jatkossakin, mutta marenkia teen vain ehdottoman puhtaassa kulhossa.