Eihän pääsiäishenkisen ovikoristeen teko olisi tullut mieleen, ellei käteeni olisi siivotessa osunut joulukranssin pohjaksi hankittu ja käyttämättä jäänyt styroksirengas. Eikä styroksirengas sen puoleen yhtään inspiroinut askartelemaan, mutta ajatus jalostui eteenpäin, kun siivouksen jatkuessa lastenhuoneen hyllystä löytyikin tarkoitukseen juuri sopiva Ikean pikkupeili. Isoimman murusen synkän riemunkirjavaksi maalaama mäntypuinen peilikehys on juurikin samaa mallia, jota erinäisissä käsityölehdissä on muodistettu milloin napeilla ja milloin kiiltokuvilla. Peilin kavereineen hankin ensimmäiseen omaan kotiini, ja se on siitä saakka kulkenut mukanani eri kodeissa, koska EN OLE RAASKINUT heittää poiskaan. Jos peilin kavereita vielä ilmaantuu kaapeista, ne saavat kyllä surutta lähteä kierrätykseen.
Mutta tämä kehys sai uuden elämän: Maalasin kehyksen sivut valkoisiksi ja päällystin sen keittiöremontista yli jääneellä tapetilla. Hienostunut kiilto saatiin parilla kerroksella decoupage-lakkaa, vaikka kiiltoa ei kuvausteknisistä syistä juuri huomaa yllä olevasta kuvasta. Peilin korvasin valkoisella kapalevyllä, johon liimasin vuosia sitten joulukoristeluja varten hankittua kuitua ja tyhjennetyn kananmunan. Iso murunen olisi halunnut koristella munan, mutta ainakin tämä muna sai pysyä valkoisena. Epäilemättä muna tulee ennen pitkää rikkoutumaan, ja uuteen munaan voidaan harkita kuviointiakin.
Lopputuloksesta tuli niin hieno, etten ole vielä raaskinut siirtää sitä naapureiden iloksi ulko-oveen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti