Lego-kakuista ja kakkutikkareista

Lego-kakku nro 2. Ykkösestä muistettiin ottaa kuva vasta, kun kakusta oli jo puolet syöty.

Keskimmäinen murunen täytti viikonloppuna 5 vuotta. Syntymäpäivät ovat jo useamman vuoden tarkoittaneet meidän perheessämme äidin leipuritaitojen venyttämistä äärimmilleen ja vähän ylikin. Vaikka neljän lego-kakun pyöräyttäminen sujui kohtuullisen vaivattomasti, taisin kohdata voittajani kakkutikkareissa.

Homman piti olla helppo. Murskatuista jaffa-kekseistä koostuvasta massasta piti muotoilla lego-ukon pään muotoisia palasia, jotka oli sitten tarkoitus kastaa värjättyyn valkosuklaaseen. Läskiksihän se meni:

• Jaffa-keksejä meni useampi paketillinen parempiin suihin ennen kuin päästiin leivontavaiheeseen.
• Tehosekottimessa murustetuista jaffa-kekseistä tuli käsiin tarttuvaa liisterimäistä mössöä, joka tomusokerilla leivottunakaan ei pysynyt muodossaan. Ja maistui lähinnä omituiselta. Lensi roskikseen.
• Yritys nro 2: Domino-kekseistä ja tuorejuustosta tuli oivallisia legopää-aihioita, mutta massa ei pysynyt tikuissa ilman huomattavaa jäähdyttämistä.
• Valkosuklaan värjäämisestä ei kannata edes puhua.. Kuorrutusta tuli tikkareiden päälle epätasaisesti ja paljon. Tummanruskea massa kuulsi kuorrutuksen alta. 
• Vaihtoehtoisena kuorutteena kokeiltu sokerikuorrute ei paremmin levittynyt sekään.

 Koska domino-keksimassa maistui kuitenkin erinomaisen domino-keksiltä, päätin työstää tikkarit hampaat irvessä loppuun. Sokerikuorrutettujen pökäleiden naamioimiseksi ripsin niiden päälle nonparelleja. Lopputuloksena en todennäköisesti enää koske jaffa-kekseihin, enkä valkosuklaaseen, ja joudun ehkä käymään jonkun työväenopiston leipomiskurssin. Ainoa positiivinen asia tässä kokeilussa oli se, että vaikka kakkutikkarit näyttivät erittäin epäilyttäviltä, olivat ne valtava hitti lasten keskuudessa. Päätös olla enää koskaan tekemättä kakkutikkareita on todennäköisesti pyörrettävä ennen pitkää.