Marsipaanionnea

Olen kuluttanut valtavat määrät kirosanoja, hikipisaroita, kyyneliä ja tomusokeria yhden krokotiilin, yhden lohikäärmeen, yhden Audi R8, yhden Mini Cooperin, neljän legopalikan ja muutaman ihan tavallisen muotoisen kakun päällystämiseen marsipaanilla. Ja silti marsipaanipäällysteestä on usein tullut liian paksu, liian ohut, liian pieni tai vähintäänkin sitä on koristanut komea repeämä keskellä kakkua. 

Voitte siis kuvitella sitä ihastuksen määrää, jonka keittiön kaapista löytynyt Ikean korkkaamaton  leivontamatto aiheutti pikkumurun 1-vuotissynttärivalmistelujen keskellä (ja tämä ei ole maksettu  mainos, vaan täysin riippumaton ylistyslaulu)! Leivontamaton potentiaali alkoi hahmottua jo siinä vaiheessa, kun keskimurun kanssa leivottiin perhosen muotoisia näkkäreitä ilman minkäänlaista alustan jauhotusta. Ässäpipareiden taiteilu sujui yhtä vaivattomasti, ja tavallista leipomisalustan (eli pöydän) jynssäämistäkään ei tarvittu, kun silikoninen alusta vaan huuhdeltiin lopuksi juoksevassa vedessä.

Kakun koristelun kannalta kriittisellä hetkellä huomasin tomusokerin loppuneen. Kokeilin siis marsipaanin kaulimista leivontamatolla ilman tomusokeria, ja lopputuloshan oli paras ikinä! Ensinnäkin leivontamatto pysyy napakasti kiinni pöydässä, samoin kuin marsipaani leivontamatossa.  Maton avulla marsipaanista voi kaulia melko ohuen ilman huolta repeämistä, sillä marsipaani käännetään mattoon "liimautuneena" kakun päälle. Lopuksi matto kuoritaan varovasti irti marsipaanista. Sen jälkeen tasoitellaan marsipaani halutulla tavalla kakun reunoille ja leikataan ylimääräiset siististi pois (paras tapa ei ole minulle vielä selvinnyt). Aikaa tähän kaikkeen meni noin viisi minuuttia ja lopputulos näkyy yllä olevassa kuvassa.

Ja kyllä, hairahduin ostamaan sen viime aikoina paljon mainostetun kakkulehden, jonka kylkiäisinä saa kaksi perhosmuottia ja purkin kimalletta. Perhosmuotit oli kivoja, mutta lehden ensimmäinen numero oli niin köykäinen, etten kyllä suosittele sitä kenellekään. Ja mikä juttu tämä on: "Vaaleanpunainen koristehile on luokiteltu myrkyttömäksi, mutta sitä ei tulisi syödä. Sen vuoksi suosittelemme, että käytät sitä säästäen syömäkelpoisissa koristeissa, jotka voi poistaa ennen syömistä." Tuli ihan mieleen se 5-vuotiaille tarkoitettuja kakkutikkareita varten ostamani keltainen väriaine, jonka kyljessä luki: "Voi vaikuttaa haitallisesti lasten aktiivisuustasoon ja heikentää tarkkaavaisuutta." Arvatkaa käytinkö kumpaakaan.

Tässä vielä lopuksi suosikkineuvoni erinomaisten täytekakkujen tekoon ja erityisesti marsipaanilla kuorruttamiseen:

• Ulla Svensk neuvoo kirjassaan Juhlaleivonnaiset leipomaan kakkupohjan kaksi päivää ennen juhlia, täyttämään juhlia edeltävänä päivänä ja kuorruttamaan juhlapäivänä. Toimii! Kakuista tulee mehevämpiä ja sokerileipurin aikataulut pysyvät inhimillisinä.
• Kyllä, kannattaa leipoa se kakkupohja huoneenlämpöisistä raaka-aineista.
• Kakun ja marsipaanin väliin kannattaa ehdottomasti laittaa "kosteuseriste", joka samalla tasoittaa täytetyn kakun pinnan niin, ettei marsipaanin läpi heijastele mitään epätasaisuuksia. Itse pidän eniten paksusta kerroksesta sokeroimatonta kermavaahto-rahkaseosta, joka pysyy hyvin muodossaan ja loiventaa marsipaanin makua. Myös kermavaahto ja sokerikreemi toimivat hyvin. Sokerikreemiä suositellaan käytettäväksi erityisesti jos koristelee kakun jo juhlia edeltävänä iltana. 
• Marsipaania ei kannata kaulia minkään muun kuin rullalle taipuvan leivontamaton päällä. Ei vaan kannata.

Ilta-auringossa synttäriherkuista oli jäljellä enää muutama minikokoinen vaahtokarkeilla koristeltu suklaamuffinssi, pari palaa pullaa ja muutama ässäpipari. Tässä kohtaa voi onnellisena huokaista, että palaamme asiaan jälleen JA vasta elokuussa!